|
|
Post by Rat ki Rani on Mar 5, 2014 10:13:25 GMT 2
#Harine & Surma#
Lunta tuiskutti taivaan täydeltä, ja valkoisen myräkän keskellä raahautui eteenpäin valkoinen susi. Tai ainakin enimmäkseen valkoinen; tuuheaa lumiturkkia värittivät enemmän ja vähemmän kuivuneet verilaikut ja -juovat. Oli miltei mahdoton tunnistaa tätä runnottua olentoa ryhdikkääksi Kuuraksi, Aarnimetsän sudeksi, mutta Kuura se oli. Kuura, joka oli kyllä kuullut Vallan kutsun lauman kokoontua yhteen, mutta ei ollut onnistunut kiskomaan itseään paikalle. Ei, vaikka oli kuinka yrittänyt. Ennen kuin nyt, ja nytkin oli susi päässyt vasta reviirin rajamaille asti.
Mutta rajamaatkin olivat paremmat kuin ei reviiriä lainkaan, sen uros kyllä tunnusti. Viimeinkin, Aarnimetsän reviiri. Sopi vain toivoa että alue kuului yhä Aarnimetsälle ja että lauman rippeet olivat kunnossa; vaikka totuuden nimessä oli kyllä myönneettävä, että tällä hetkellä oli suden tärkeintä huolehtia siitä että olisi itse kunnossa. Mitä se ei tietenkään ollut, minkä jokainen hukan näkevä saattoi yksinkertaisesti päätellä. Ei sillä että paikalla olisi ollut suurta joukkoa naapureita toljottamassa valkoturkkia, ja se olisi jo ollut hieman liian noloa, ottaen tilanteen huomioon.
Kuura nilkutti suojaan kookkaan kiven kylkeen, lysähti hankeen löysä lumi pölähtäen ja jäi siihen lojumaan raskaasti hengittäen. Juuri nyt ei uros jaksanut ottaa enää askeltakaan, mutta tähänkään ei voinut pitkäksi ajaksi jäädä, ei tässä kunnossa. Kohta se jatkaisi. Ihan kohta...
|
|
|
|
Post by Harine on Mar 5, 2014 11:54:04 GMT 2
//Täältä me tulemme.//
Surma matkasi korkein mielin kohti rajoja. Se oli jo jonkin aikaa sitten lähtenyt laumakokoontumisesta suorittamaan tehtäväänsä ja matka alkaisi rajojen jälkeen. Ei enää pitkästi... Se ajatteli innoissaan. Suuri susi harppoi suuria askelia ja matka joutui rivakkaan. Valkoturkkisen matka kuitenkin pian pysähtyi kuin seinään, kun sen kuonoon tuuli kantoi hajun, joka oli varsin hälyttävä. Surma haistoi tutun suden ja veren. Se nosti pätään ja haisteli ilmaa astellen samalla hajun suuntaan. Se päästi ilmoille haukahduksen kaltaisen ilmoittaakseen olevansa tulossa.
Matkaa ei ollut paljoa ja pian valkoturkki näki suuren kiven, jonka ohi se oli monesti kulkenut. Nyt tosin tuo möhkäle tuntui olevan sen määränpää, hajun perusteella. Vasta aivan parin metrin päässä se näki kiven juurella makaavan kasan. "Kuura!" Surma huudahti. Susi oli kaukana lauman tuntemasta Kuurasta. Surma oli nähnyt toisen aina omalla tavallaan vahvana ja järkähtämättömänä, mutta nyt Kuura näytti vain täysin maahan lyödyltä. Ihan pienestä Kuura tuskin horjuisi. Valta oli ollut varma, että toinen oli hengissä, mutta näkemänsä perusteella Surma ei olisi ollut niin varma. Narttu lähestyi sutta ja tarkisti, kuinka pahasti toinen oli loukkaantunut. Ei ihme, ettei toinen ollut ilmaantunut kokoontumiseen. "Mitä ihmettä on tapahtunut?" Se kysyi ihmeissään, samalla kun se tökkäisi toista ja yritti puhdistaa toisen haavoja.
|
|
|
|
Post by Rat ki Rani on Mar 5, 2014 14:26:13 GMT 2
Pehmeä hanki peitti mahdollisten paikallaliikkujien askelten äänen, ja Kuura itse oli siinä määrin kaikkea muuta kuin oma itsensä että jopa lähistöltä kantautuva haukahdus miltei jäi sudelta kuulematta. Miltei. Itse asiassa uros kuuli sen, joskaan ei reagoinut aivan sillä tavalla kuin olisi voinut olettaa. Se ei suurin surminkaan halunnut tulla nähdyksi tässä kunnossa, vaan yritti vetäytyä pienemmäksi ja painautua piiloon hankeen toivoen, että sen valkea turkki toimisi riittävänä suojavärinä ja saisi suden pysymään piilossa tulijalta.
Se oli kuitenkin liikaa toivottu. Vasta nartun saapuessa valkoturkin viereen Kuura tunnisti tämän Surmaksi, ja yhä edelleen uros toivoi toisen menevän pois, mutta se oli selvästikin sitä enemmän liikaa toivottu mitä enemmän Surma onnistui havainnoimaan Kuuran vammoja. Kysymyskin seurasi. Varsin luonnollinen kysymys tietysti, mutta ei sellainen johon hukka olisi juuri nyt halunnut vastata. "Ei mitään. Olen ihan kunnossa", uros valehteli haluttomana myöntämään ottaneensa pahemman kerran turpaansa ja yritti omat kipunsa peittääkseen punnertautua jaloilleen, mikä tosin onnistui vain hetkellisesti, sillä saatuaan etujalkansa ojennetuiksi Kuura mätkähti takaisin maahan.
|
|
|
|
Post by Harine on Mar 5, 2014 20:49:15 GMT 2
Surma kuunteli toisen varsin epäuskottavaa vakuuttelua siitä kuinka Kuura olisi omien sanojensa mukaan kunnossa, mutta kuitenkin epäonnistui pystyyn nousemisessa varsin räikeästi. "Sinä mitään kunnossa ole." Surma totesi ykskantaan. Valkoturkki siirtäisi suunnitelmiaan päivällä, sillä nyt se auttaisi Kuuran pesäkoloille kunnolliseen suojaan -halusi toinen sitä tai ei. "En hyväksy 'ei mitään' vastaukseksi, sillä se on selvästi valetta. Jos ärsyttää, niin ei tarvitse asiasta puhua, mutta olisi oikein kiva tietää, ettet ole joutunut kahakkaan toisen lauman kanssa." Surma totesi varsin tomeraan sävyyn. Jos Kuura oli vaarantanut toiminnallaan lauman turvallisuuden, tuli Surman tietää siitä.
"Hyvä että pääsit tänne asti. Muut olivat varsin huolissaan, kun et ilmestynyt laumakokoontumiseen." Narttu lisäsi hetken päästä aavistuksen lämpimämpään sävyyn ja istahti toisen viereen. Surma tarkkaili valppaana ympäristöä mahdolliselta hyökkäykseltä, vilkaisten sivusilmällä aina välillä Kuuraa. "Sanos, tarvitseeko minun varautua siihen, että joku hyppää niskaani millä hetkellä hyvänsä? Sillä sinä selvästi kaipaat lepoa. Jäämme tänne, emmekä lähde mihinkään ennen kuin pystyt edes jotenkin kävelemään. Vasta sitten jatkamme matkaa pesäkoloille." Surma kysyi pienesti härnäten. Narttu toivoi saavansa toisen edes vähän rentoutumaan. Samalla se sai selitettyä suunnitelmansa toiselle. Se ei todellakaan kuuntelisi toisen vastalauseita.
|
|
|
|
Post by Rat ki Rani on Mar 6, 2014 13:24:33 GMT 2
Kuuran vale ei mennyt läpi, mikä ei sinänsä ollut kovinkaan yllättävää. Itse asiassa olisi ollut yllättävämpää jos se olisi mennyt läpi. Valkoturkin ylpeys ja itsesuojeluvaisto (oletettavasti se oli sitä, eikä vain pelkkää näyttämisen halua) ei vain tahtonut sallia suden myöntää, että hän oli vahingoittunut. Edes saman lauman jäsenelle. Paitsi että Surma ei tuntunut antavan periksi ilman selitystä. "Olisinkin, niin tässä olisi jotain järkeä. Mutta ei. Jäljitin yhtä viimekesäistä vasaa, ja juoksin kuin mikäkin aloitteleva idiootti suoraan keskelle kahden uroshirven ottelua. Ne unohtivat erimielisyytensä silmänräpäyksessä." Alkuun päästyään uros lateli tulemaan kaiken yhtenä ryöppynä, jopa enemmän kuin oli aikonut sanoa. Moista törmäilyä ei olisi tehnyt mieli juuri mainostella.
Nolostuneena ja itselleen vihastuneena uros sitten tuokion makasi paikoillaan nuristen itsekseen, kiinnittäen vain osittain huomiota siihen mitä Surma siinä vieressä teki. Narttu näytti joka tapauksessa päättäneen majoittua paikoilleen, joten oli loppujen lopuksi samantekevää mitä Kuura asialle tekisi, Surma ei kuitenkaan muuttaisi mieltään. Saatuaan suurimman turhautumisensa purettua uros vaipui hiljaisuuteen kuunnellen vain puolella korvalla mitä toinen sanoi. Vaikutti jopa epäselvältä oliko hukka kaiken aikaa täysin tajuissaan. Sitten Kuura kuitenkin silminnähden havahtui säpsähtäen, kohotti päätään ja katseli ympärilleen, kunnes sitten vilkaisi Surmaa. "Törmäsin kyllä yhteen tyyppiin, joka ei näytä pitävän laumoista. Jos se tulee tänne..." Uros pyrki taas pystyyn, tällä kertaa hieman paremmalla menestyksellä kuin aikaisemmin, sillä se onnistui jopa kohottautumaan kaikille neljälle jalalleen ennen kuin mätkähti takaisin maahan. "Täytyy varoittaa Kaislaa."
|
|
|
|
Post by Harine on May 4, 2014 21:40:57 GMT 2
//Anteeksi tuhannesti kestosta myös sulle. //
Surma katsoi Kuuraa aavistuksen hölmistyneenä. Noinkin kokenut oli joutunut tuollaiseen tilanteeseen ja samassa Surma tajusi miksi toinen oli ollut vastahakoinen kertomaan, mitä urokselle oli tapahtunut. Narttu olisi samassa tilanteessa ollut samanlainen. Surma päätti, ettei mainitsisi asiasta enää, vaan tyytyi nyökkäämään. Toinen kun näytti vaivaantuneelta ja hyvästä syystä. Jokainen teki virheitä ja se oli fakta jonka Surmakin oli oppinut kantapään kautta.
Hiljaisuus laskeutui ja Surma otti ilon irti siitä. Valkoturkki haukotteli ja katseli ympärilleen, mitään erikoista näkemättä. Hyvä hetki kerätä voimia myös sen omaa tehtävää ajatellen. Susi heilutteli hännänpäätään, mutta hätkähti voimakkaasti Kuuran yhtäkkiseen puheeseen ja liikkeeseen. "Kuka?" Pääsi nartun kidasta kysymys, ennekuin se kerkesi sitä edes kunnolla tiedostamaan. Surma huomasi nyt seisovansa ja yritti tukea toista huonolla menestyksellä. Valkoturkki suuntasi uteliaana silmänsä ja korvansa Kuuraa kohti. "Sanoiko tämä susi nimeään? Miksi juuri Kaislaa pitää varoittaa? Olen jossakin välissä suuntamassa rajoille, voin vaikka törmätä tähän suteen." Jos Surma saisi laumalle olevan uhkan löydettyä, olisi henkikulta tällä heikossa hapessa. Suoraan sanottuna Surma ei ikinä kääntänyt selkäänsä mahdolliselle rökitykselle. Voimalla sai ratkaistua monta ongelmaa.
|
|
|
|
Post by Rat ki Rani on May 23, 2014 11:07:23 GMT 2
#Ja samat sanat sinne päin...#
Kuura pysähtyi vetämään henkeä, mutta Surman esittäessä kysymystulvansa uros käänsi katseensa tämän suuntaan sen näköisenä kuin olisi ryhtynyt vakavissaan arvoimaan uudemman kerran tämän älynlahjoja. "Koska Kaisla on nuori ja pölkkypää eikä osaa pitää puoliaan jos tappelu alkaa. Kuka tahansa meistä muista pystyy kyllä tukkimaan turvan mokomalta idiootilta jos niikseen tulee. Tosin jos Kaislaa varoittaa, se luultavasti työntää kuononsa juuri sinne minne sitä kieltää työntämästä..." Kuura pudisti päätään. Nuoret.
Mutta mikä tuon suden nimi oikeastaan oli ollut? Uros oli varmasti kuullut sen jossain vaiheessa. Se vaikeni hetkeksi ja mietti. "Se... oli varmaankin nimeltään Risu tai Sisu tai jotakin siihen suuntaan. Kuulin sen kyllä, mutta en nyt muista ihan tarkkaan. Oli sillä hetkellä vähän muutakin ajateltavaa kuin joidenkin suurisuisten laumattomien nimet", uros heitti loppulauseensa jokseenkin itseironisesti viitaten omaan otteluunsa hirvien kanssa ja siitä seuranneeseen jokseenkin epäonniseen tilaansa.
|
|
|
|
Post by Harine on Jun 2, 2014 13:43:26 GMT 2
Surma hymähti toisen sanoille. Kaisla tekisi taatusti juuri päinvastoin mitä sille sanoi. Valkoturkki ei ollut varma kumpi oli pahempi, kertoa vai olla kertomatta. Surma huomasi olevansa jopa huvittunut. "Totta. En yllättyisi ollenkaan." Se tyytyi lyhyesti vastaamaan.
Kun toinen kertoi hieman epämääräisesti suden nimen, narttu painoi sen mieleensä syövereihin siltä varalta, että se törmäisi toiseen rajoilla. Kuuran viimeiseen heittoon Surma päästi jälleen huvittuneen äänen. "Voin hyvin uskoa." Jälleen katse ympäristöön, aivan kuin pahantekijä ilmaantuisi kun siitä puhutaan. Sen jälkeen Surma vilkaisi Kuuraa ja tämän kuntoa. Antoi toisen levätä, että pesille päästäisiin mahdollisimman vaivattomasti. "Kaikki ovat taatusti helpottuneita, kun näkevät, että sinussakin ilma vielä pihisee." Surma totesi ja katsoi samalla muualle. Eihän se tietenkään itseään tarkoittanut sanoillaan, mutta muita toki.
|
|
|
|
Post by Rat ki Rani on Sept 8, 2014 11:24:19 GMT 2
#Aeiouyäö... pitäisi varmaan pistää tämä peli pakettiin, vai mitä arvelet?#
Siihen ei tuntunut olevan mitään sanottavaa, joten Kuura jäi vain lojumaan aloilleen tuokioksi. Tämä ylös alas pomppininen alkoi käydä paitsi voimille myös hermoille, joten uros keräili itseään tovin ja kiskoi sitten itsensä jaloilleen silkalla tahdonvoimalla. Tähän ei auttanut jäädä, vaikka oman reviirin alueella kuinka olisikin ollut. Pesille piti päästä. Veren haju houkutteli joka tapauksessa onnenonkijoita ja saalistajia, ja mitä kauemmas rajoista pääsisi sitä parempi olisi tilanne.
Susi otti pari askelta eteenpäin ja kääntyi sitten hieman varoen ja hieman kysyvästi katsomaan Surmaa. Kuura uskoi kyllä selviävänsä perille itsekin, mutta jos toinen välttämättä tahtoi tulla saattamaan, ei se jaksaisi vastaankaan väittää. Sikäli kuin edes viitsisi, koska uros tiesi ettei siitä kuitenkaan olisi mitään hyötyä. Surma pitäisi päänsä joka tapauksessa, niin se aina teki.
|
|
|
|
Post by Harine on Sept 8, 2014 18:23:59 GMT 2
// Joo  // Surma katsahti Kuuraa, kun tämä nousi jälleen ylös, tällä kertaa selvästi valmiina lähtemään pesien suuntaan. Narttu nousi myös ja käveli toisen vierelle ja tasoitti askelluksensa toisen tahtiin sopivaksi. Kumpikaan ei sanonut mitään, mutta mitä sitä turhia jauhamaan. Mikäli Kuuralla ei olisi sen kummempaa asiaa, Surma jatkaisi matkaa pesille toisen vierellä haistellen hajuja, jotka ilma toi mukanaan. Välillä Surma vilkuilisi toisen matkantekoa ja sen sujuvuutta, mutta muuten se olisi omissa ajatuksissaan. Mikäli kaikki sujuisi hyvin, suuntaisi susi pesiltä takaisin rajoja kohti ja niiden yli tehtävänsä kimppuun. //Kiitos ja kumarrus. Surma poistuu näyttämöltä // |
|
|
|
Post by Rat ki Rani on Sept 9, 2014 13:10:22 GMT 2
Kaikki tärkeä oli jo puhuttavaa, ja koska Kuuran tapohin ei kuulunut tuhlata turhia sanoja, ei uroksella ollut enää mitään sanottavaa. Näin ollen kaksikko kulki vaitonaisena ja hitaasti kohti pesäkoloja, kunnes perille päästyään Kuura hyvästeli Surman ja narttu lähti matkoihinsa. Uros katsoi Surman perään niin kauan kuin tämä näkyi, etsi sitten itselleen sopivan kolon ja kömpi sinne suojaan pois uteliaiden silmien näköpiiristä.
#Kiitos sinne myös~ tämä sarjassamme Loistavat Lopetusviestit, mutta ööh. Ei kai tällä niin paljon väliä.
|
|
//