|
|
Post by Silkki on Mar 3, 2014 13:07:16 GMT 2
// Nuormetsän kokoontuminen. Paikalle kaikki halukkaat, katsotaan järjestystä sitten sen mukaan, kuinka monta meitä on. //
Kaataja ja Orvokki olivat palanneet yhtä matkaa Kaatopuulta pesäkoloille, jotta koko lauma voisi kerääntyä yhteen ja vaihtaa kuulumisia. Lauman tilanne on melko selkeä, eikä Nuormetsän alfallakaan näin ollen siis ollut mitään tärkeää kerrottavaa laumalaisille. Saisi nähdä, saapuisiko Katala Kokon kera paikalle vai ei. Kaataja odotti lähinnä lauman muiden jäsenten kohtaamista, vaikka suurinta osaa susi olikin nähnyt talven mittaan.
Uros seisahtui pesäkolojen keskelle, vilkaisten Orvokkia häntäänsä heiluttaen. Suden tumma pää kohosi korkealle, kun Kaataja päästi lyhyen, matalan ulvahduksen, jonka tarkoituksena oli saada jokainen pesäkoloissa nukkuva heräämään ja ryömimään ulos lumihangen keskelle. Sen jälkeen Kaataja ulvoi pidempään, matalalla ja syvällä äänellään, joka kantoi laajemmalle, jotta pesältä liikkeelle lähteneetkin kuulisivat suuren suden kutsun.
Tummanharmaa susi käänsi päätään kuullessaan rapinaa, joka kertoi siitä, että joku oli tulossa ulos pesäkoloista. Mustankirjava pää putkahti pian ilmoille ja nuori narttu katsoi ympärilleen silmät loistaen. Lilja ryömi kokonaan esiin, ravistellen turkkiaan heti, kun oli päässyt jaloilleen.
"Tervehdys", narttu lausahti reippaasti. Kaataja heilautti häntäänsä selkälinjan tasolla vastaukseksi, ennen kuin lempeät silmät kiinnittyivät narttuun.
"Tervehdys itsellesi, Lilja", uros vastasi lempeällä äänellään. Lilja heilutti häntäänsä ja astui lähemmäs, puskien päätään Kaatajan tuuhean turkin peittämää rintamusta vasten. Tummanharmaan suden häntä heilui jälleen voimakkaammalla liikkeellä, kun Kaataja vastasi eleeseen painamalla omaa päätään vasten Liljaa. Narttu oli nuori mutta reipas, ja Kaataja oli useamman kerran käynyt metsällä mustaturkin kanssa. Liljan peruuttaessa kauemmas, Kaataja istahti alas, odottaen loppua laumaa saapuvaksi.
|
|
|
|
Post by Harine on Mar 3, 2014 17:32:07 GMT 2
Tuuli kuuli Kaatajan haukahduksen ja mönki ulos yhdestä pesäkolosta. Harmaaturkki oli ollut nokosilla pienen jänis-aterian jälkeen. Narttu haukotteli makeasti ja venytteli pitkään, ennen kuin asteli kunnolla Kaatajan, Orvokin ja Liljan luo. Tuuli oli saanut paljon enemmän varmuutta laumaan tulonsa jälkeen ja asteli itsevarmoin askein pesäkoloilta. Lihaakin oli enemmän luiden ympärillä ja turkki näytti terveeltä ja niin paksulta kuin se oli Tuulelle mahdollista. Aavistuksen rimpula se silti oli, siitä se ei ikinä pääsisi eroon.
Harmaaturkki päästi haukahduksen kolmikon suuntaan merkiksi, että sekin oli paikalla. Tuulen häntä heilui askelten tahdissa puolelta toiselle ja päästyään tarpeeksi lähelle se antoi lämpimän katseen ja hymyn jokaiselle. "Tervehdys" Harmaaturkki heilautti häntäänsä selkänsä korkeudella ja piti kunnioittavan välimatkan jokaiseen. Turha hötkyily oli... noh, turhaa. "Kutsuit, Kaataja. Tuotko uutisia?" Tuuli kysyi suuremmalta sudelta uteliaana. Pystyssä olevat korvat olivat suunnattu kyseiseen suteen.
|
|
|
|
Post by §usipoika on Mar 3, 2014 19:47:24 GMT 2
Valkeaturkkinen susi oli tullut Kaatajan kanssa kaatopuulta ja jäi pesillä kunnioittavasti vähän matkan päähän. Siinä se kuunteli kuinka suuri uros kutsui laumalaisia paikalle ja pian muutama susi kapusi pesistä maan pinnalle. Orvokki heilautteli häntäänsä rauhallisesti selvästi selkälinjan alapuolella, se ei halunnut vaikuttaa isottelevalta kenenkään mielestä. Lopulta se laski takamuksensa alas ja jäi odottelemaan, jos vaikka avaisi jossain vaiheessa kitansakin.
Orvokki nuuski ilmaa tunnistaakseen erilaisia hajuja ympäriltään ja painaakseen ne mieleen samalla kun kuuli nimiä. Valkoturkkin katse harhaili jossain kaukaisuudessa, kuin etsien kiinnittymis kohtaa.
|
|
|
|
Post by Roxi on Mar 4, 2014 11:26:14 GMT 2
Mustaturkkinen varsin reippaan oloinen narttu asteli lähistöllä palatessaan rajavartiosta kohti pesiä, pää osin siinä toivossa että tapaisi isänsä Katalan. Mutta sen sijaan etät ennätti pesille se kuuli tutun kutsuvan äänen. "Kaataja." Ilo kiristi tahtia ja lähti pesienluokse kutsu oli tullut suorastaan oivallisene hetkeen. Ilo odotti innolla mitä asiaa tällä vanhalla komistuksella saattoi olla. Ehkä tuolal olisi jotain kerrottavaa alfasta.
Paikalla tuntuikin olevan jo valta osa laumasta ja Ilo nyökkäili kullekkin ilosiena. " Mukava nähdä teitä, ja sinua Kaataja. " Ilo puhui ja haki oman paikkansa oman nukkumapaikkansa suuaukolta ja istahti alas kuuntelemaan.
|
|
|
|
Post by Silkki on Mar 4, 2014 12:43:57 GMT 2
Susia alkoi ilmestyä joka puolelta, mikä sopi Kaatajalle hyvin. Uros istui paikallaan, katsoen vuorollaan jokaista, joka tuli katsomaan, mitä pesäkoloilla nyt tapahtui.
"Tervehdys Tuuli", uros vastasi häntäänsä vielä kerran heilauttaen. Sen jälkeen tuuhea häntä kiertyi istuvan suden ympärille, kuin lämmittämään etutassuja, vaikka ei Kaatajalla edes kylmä ollut. Se oli kuitenkin vanha tapa, joka juonsi juurensa ajoista, jolloin jalat jäätyivät talvella, jos ei pysytellyt lämpimänä.
"Hei Ilo", suuri uros tervehti viimeisenä saapunutta narttua. Hetken odotettuaan kenties alfan saapumista, kenties vain sitä, että jokainen sai löydettyä oman paikkansa, uros aukaisi jälleen suunsa.
"Mitä uutisiin tulee, niitä minulla ei oikeastaan ole", suuri uros vastasi lempeällä äänellään. "Minä kutsuin teitä, koska halusin nähdä teidät kaikki", susi selitti hyväntuulisesti. Kaatajan lempeä katse kiersi jokaisesta laumalaisesta toiseen, laittaen merkille jokaisen vahvuudet ja heikkoudet. Kaiken kaikkiaan, lauma näytti hyvinvoivalta ja vahvalta, vaikka talven ankaruus näkyikin pienentyneenä laumana. Mutta jäljelle jääneet olivat vahvoja ja terveitä, ja se riitti Kaatajalle.
"Näytätte hyvältä", uros totesi ääneen. "Talvi oli ankara, mutta se tarkoittaa usein pitkää ja nautinnollista kesää", Kaataja jatkoi kevyt virne huulillaan. Talven jälkeen koittaisi kesä lämmön, helpon ruuan ja turvallisen elämän kera. Kesä toisi elämään paljon hyvää, siitä susi oli varma. Tämän talven jälkeen se olisi paikallaan.
"Kertokaa toki, mitä olette tehneet ja nähneet viime aikoina", susi lausui lempeästi, antaen katseensa kiertää paikallaolijasta toiseen. Susi halusi kuulla kaikkien kuulumisia. Kenties joku tietäisi jotain, mitä muut eivät joko laakson tilanteesta tai ihan vain Nuormetsän laumasta ja reviiristä. Niin tai näin, ei tässä parempaakaan tekemistä ollut. Yhtä hyvin sudet voisivat kertoa kuulumisiaan, kun ei laumasta ollut mitään sen suurempaa sanottavaa. Laumalla oli reviirinsä, alfansa ja jäsenensä. Ei kai siitä sen enempää tarvinnut puhua.
|
|
|
|
Post by Harine on Mar 4, 2014 14:20:42 GMT 2
Tuuli tervehti jokaista tulijaa hännänheilautuksella. Kun Kaataja ilmoitti, ettei ollut mitään muuta syytä tavata kuin kaikkien näkeminen, Tuuli hymyili ja nyökkäsi. Ei siihen tarvinut syytä, että vietti aikaansa perheen parissa. Perhe piti yhtä ja kokoontuminen kertoi välittämisestä. Ajatus lämmitti harmaaturkin mieltä.
Kun pitkä kesä mainittiin, nousi Tuulen kasvoille hetkeksi haaveileva ilme. Talvi olisi varmasti vienyt Tuulenkin, ellei sillä olisi ollut laumaa tukenaan. Sen aavistuksen ohuempi turkki ei ollut tarkoitettu niin kylmään talveen ja narttu oli todella kiitollinen pesäkoloista. Aina oli löytynyt joku, jonka viereen käpertyä ja lämmitellä toista vasten. Olisi mukava välillä lekotella auringossa, maha täynnä karbunlihaa. Tuuli havahtui ja vastasi Kaatajan kysymykseen. "Ilokseni olen huomannut olevani hyödyllinen ja napannut mukavan määrän vikkeläkinttuisia jyrsijöitä." Tuuli sanoi ja röyhisti rintaansa aavistuksen ylpeänä. "En tosin tiedä, onko yhtäkään enää jäljellä..." Susi jatkoi ja vilkaisi pesäkoloille ja näki vain pari hassua luuta ja karvoja. Tuuli hymähti harmistuneena. "Löydän kyllä lisää." Se päätyi toteamaan päättäväisenä. "Mutta kevään tulle toivoisin pääseväni jahtaamaan karibuja." Se katsoi Kaatajaa toiveikkaana.
|
|
|
|
Post by §usipoika on Mar 4, 2014 20:05:23 GMT 2
//Voitte hypiä minun yli huoletta, sillä Orvokilla ei taida olla juuri suun soittamista täällä  Heitän sitten vaikka itseni kehään jos Orvokki haluaa kommentoida jotain tai mts.  // Valkea turkkinen narttu kävi rennosti makuulle ja kuunteli susia ympärillään joita oli nyt jo jonkin verran paikalla. Narttu yritti tunnistaa ääniä tai hajuja, muutamia se oli haistanut talven aikana, muttei varsinaisesti tutustunut heihin. Orvokki tunsi olonsa olemattoman pieneksi ja sen ujo puoli oli tullut taas esiin, joten narttu tyytyisi olemaan hiljaa ja kuuntelmaan muita suurimman osan ajasta. Ehkä se jossain vaiheessa voisi jutella jolle kulle. |
|
|
|
Post by Roxi on Mar 4, 2014 20:26:19 GMT 2
Ilo kuunteli muiden puheita kukin tuntui tehneensä kaiken laista ja ilon häntä heilahteli puolelta toiselle lepoisasti. " minä olen kierrellyt lähinnä rajoja ja pitänyt yllä niiden merkkejä. Siksi minua ei ole täällä paljon näkynytkään. " Ilo kertoi muille ollen ylpeä siitä että oli hoitanut hommansa hyvin. Enää ei puuttuisi kun Katalan lupa että Ilo olisi virallisesti rajavahdista vastuussa. Tämä oli Ilon tavoite. koska Betan sijaa narttu ei juuri havitellut sillä oli jo kaikki mitä se tarvitsi.
Tuuli puhui toiveestaan päästä karibu jahtiin ilo siirsi katseensa kaatajaan.
Ilolla ei juuri ollut sanottavaa kuten varmasti moni jo tiesikin Ilo ei ollut niitä joka jaariteli jokaisen kanssa kaikki kuulumiset uudelleen ja uudelleen. Nyt lauma tiesi missä Ilo oli talvensa viettänyt pääsääntöisesti joten ei sillä ollut juuri lisättävää. Kaataja tiesi kaksikon tapaamisen vuoksi Ilosta huomattavasti enemmän, mutta ilo ei kokenut tarpeelliseksi kertoa tätä koko laumalle.
Ilo kuuntelisi muiden puheita niin kauan kun sitä riittäisi kuulumisien vahdosta. " Mielestäni meillä ei ole hätää tai uhkaa reviirin valtaajista. tuskin laakosn tuollapuolen olevat laumat ainakaan havittelisi meidän reviirejä. Ja käsittääkseni meidän välimme aarnimetsäänkin ovat sopusuhtaiset?" Ilo totesi ja esitti kysymyksen kääntyen lähinnä Kaatajan suuntaan. koska oletti vanhan herran tietävän parhaiten tästä asiasta.
|
|
|
|
Post by Silkki on Mar 4, 2014 22:23:30 GMT 2
Kaataja kuunteli iloisesti, kun lauma kertoi omista puuhistaan. Tuuli oli saalistanut, mikä sai Kaatajan hyvälle mielelle ja heiluttamaan häntäänsä narttua katsoessaan. Ilo oli pitänyt huolta rajoista, kuten Kaataja oli tiennytkin. Molemmat olivat tehneet arvokasta työtä lauman eteen, mistä Kaataja oli ylpeä ja kiitollinen. Nuormetsässä oli hienoja susia, se oli myönnettävä.
"Totta kai pääset mukaan, Tuuli", Kaataja lupasi auliisti, olihan Tuuli lähes pyytänyt lupaa vastaavaan suuntaamalla sanansa selkeästi Kaatajalle. Uros ottaisi nartun mielellään mukaansa metsälle, sillä Tuuli oli mukavaa seuraa ja varsin taitava saalistaja. Kaataja metsästi mielellään laumansa kanssa, koska mikään ei yksinkertaisesti voittanut yhdessätekemisen riemua. Varsinkin, kun palkkioksi sai mehevän saaliin.
"Minä olen kanssasi samaa mieltä, Ilo. Mitä Aarnimetsään tulee, ei meillä ole koskaan ollut heidän kanssaan suuria erimielisyyksiä. Joki toimii hyvänä rajana. Niin kauan kuin me emme ylitä jokea, eivät hekään koe tarvetta tulla meidän luoksemme", Kaataja vastasi Ilon kysymykseen, antaen katseensa kiertää laumalaisesta toiseen. Lilja oli pysytellyt hiljaa, mikä ei ollut nartulle lainkaan tavanomaista, mutta Kaataja antoi asian olla. Todennäköisesti narttu vain seurasi Orvokin esimerkkiä ja ei kokenut tarvetta lisätä mitään.
"Minä olen kuullut paljon ristiriitaisia uutisia laaksosta. Vaikuttaa siltä, että molemmat laumat ovat kohdanneet monia hankaluuksia talven aikana. Laumattomat ovatkin liikkuneet enemmän laaksossa ja heidän reviireillään kuin meidän luonamme, mikä on ollut helpotus. Kevään myötä tilanne kuitenkin muuttuu, joten eiköhän reviiriltämme löydy piakkoin myös ei-toivottuja vieraita", Kaataja jutusteli sekä laakson tilanteesta että sen vaikutuksesta laumaan. Uros ei halunnut kertoa sen tarkemmin laumojen tilanteista, sillä oli kuullut niin monenlaisia tarinoita, ettei enää tiennyt, mihin uskoa. Parempi siis vain todeta, että laumat olivat tavallista huonommassa kunnossa ankaran talven jälkeen. Laakson laumoista ei muutoinkaan ollut ollut haittaa Nuormetsälle, sillä reviireitä erottivat korkeat vuoret. Tilanne vain oli tavallista helpompi, kun laumattomat olivat kerääntyneet laaksoon.
|
|
|
|
Post by Harine on May 4, 2014 20:38:52 GMT 2
Tuuli heilautti ilahtuneena häntäänsä, kun Kaataja antoi luvan tulla mukaan metsätysretkille. Sen mukavampaa tehtävää narttu ei tiennyt. "Kiitos, odotan sitä innolla" Tuuli vastasi lyhyesti. Harmaaturkki kuunteli Kaatajan selvitystä muiden laumojen tilanteista, muttei vastannut mitään, nyökkäsi ymmärryksen merkiksi. Tuuli kyllä yrittäisi parhaansa mukaan vahtia rajoja. Narttu katseli koolla olevaa laumaansa ja nuuhki pienesti jokaisen suunnalta ilmaa, yrittäen lukea toisten tekemisiä ja menoja itse. Se vilkaisi olisiko muilla aiheeseen jotakin kommentoitavaa. Narttu tiesi jo kokemuksesta millainen kevät luultavasti olisi tulossa. Se tiesi sen laumallisen ja laumattoman näkökulmasta, joten mikään ei varsinaisesti ollut uutta sille. Tuulella oli varsin luottavainen ja turvallinen olo perheessään, eikä sen tarvinut murehtia tulevaa samalla tavalla kuin aikaa ennen Nuormetsää.
//Anteeksi kesto. Mun yli olis saanut hypätä kyllä. Tuulellakaan ei ole hirveästi sanottavaa tähän väliin. //
|
|
|
|
Post by Roxi on May 6, 2014 9:32:51 GMT 2
Ilo kuunteli lähinnä Katalaa joka puhui pääsääntöisesti, muut tuntuivat tyytyvän kuuntelemiseen. Ilosta oli hienoa että laumalla oli kaikki hyvin eikä juuri mitään ongelmia tuntunut olevan. Katalan mainitessa että kevät toisi myös heidän reviirilleen ei kutsuttuja vieraita Ilo kröhähti epämääräisesti kääntäen katseensa Katalaan. " Ei muuten tule jos se on minsuta kiinni. " Ilo totesi totisena mutta vivahdus vitsikkyyttä ei jäänyt pois nartun lauseesta.
Ilo oli hiljattain luvannut tai todennut pitävänsä rajat kuosissa niinkun oli tehnyt tähänkin asti, ja jos se kykeni vaikuttamaan asiaan ei toivottujen vieraiden kohdalla sellaiset eivät ihan noin vain ohittaisi mustaa narttua huomaamatta. Ilo oli terävä suinen ja ärhäkkä tapaus niille jotka sitä eivät tunteneet. Jopa lauman sisällä oli varamasti huomattu nartun tuliset luonteen piirteet.
" Minusta on hienoa että laumamme voi hyvin talven jälkeen, mutta eikös se yleensä tarkoita tyyntä ennen myrskyä. Minusta meidän pitäisi yrittää selvittää mitä laaksossa tapahtuu miksi Kaksi laumaa ovat hiljentyneet niin paljon. Voiko se johtaa johonkin suurempaan mikä mahdollisesti vaikuttaa meihinkin. " ilo totesi lähinnä miettien mahdollisuuksia ja syitä mikä johti pitkäkestoiseen hiljentyneeseen elämään laakson sisäpuolella mihin laumattomat olivat ajautuneet. Ainoa mitä Ilo tiesi oli se että Viiman tilalle astunut uros Veri oli vapisuttanut laumaa hajoamis pisteeseen mutta lähes muu tieto laakson sisäpuolella tapahtuvista asioista oli Ilolle pelkkä tuumimisen aihe. Vaikkei mikään estänyt Ilo lähtemästä ja ottamasta asiasta selvää jokin piti sen kuitenkin visusti rajojen sisäpuolella. Kenties kunnioitus isäänsä kohtaan.
|
|
Heitän sitten vaikka itseni kehään jos Orvokki haluaa kommentoida jotain tai mts. 
//