|
|
Post by Harine on May 7, 2014 18:12:13 GMT 2
// Roxi ja Hetki tänne päin. Katsotaan miten näiden käy.  // Hohto kulki kalakallioilla omissa ajatuksissaan. Kevään merkit pystyi jo haistamaan ja näkemään. Ei menisi enää kauaa kun karibut alkaisivat vyöryä laaksoon. Se olikin tällä hetkellä ainoa positiivinen asia Hohdon mielessä. Nartun välit Hetkeen olivat niin sanotusti räjähdysherkkänä. Hetken lähellä Hohdosta tuntui kuin ilmapiiri olisi ollut painostava ja yksikin väärä liike voisi käynnistää jos minkälaisen reaktion. Oli itseasiassa ihme, ettei mitään erityistä ollut sattunut, mutta se taisi olla vain ajan kysymys. Kumpikin oli luonteeltaan periksiantamaton ja oman arvon tuntoinen, joten itsestään mikään ei ratkeaisi. Hohto oli varma, ettei vain kuvitellut kaikkea mielessään. Aurinko alkoi laskemaan, mikä tiesi että pesillä vilkastuisi, joten Hohto oli päättänyt lähteä kauemmas. Ei siksi, että se pelkäisi tai perääntyisi erästä, vaan siksi ettei Hohto halunnut sen kärttyisyyden vaikuttaa muihin. Hohto ei pitänyt yhtään epäselvästä hierarkiasta. Se teki kaikesta vaikeaa, epämääräistä, epävarmaa ja loi kireyttä. Hohto päästi pärskähdyksen tapaisen. Ja minä kun ennen pidin Hetkestä... Hohto istahti kalliolle ja kiersi häntänsä eteensä kuin suojaisan puuhkan. Hetken susi päätti vain istua siinä ja katsella ympärille. Suden ajatukset harhailivat tämän kevään tapahtumissa ja vain idiootti väittäisi, että kaikki mitä oli tapahtunut ei vaikuttaisi edes jollakin tasolla jokaiseen laumalaiseen. Hohto tuhahti harmissaan siitä, ettei sen mieli antanut sille rauhaa edes silloin, kun se oli yksin. Vai kaksin? Hohdon kuonoon kantautui haju ja narttu olisi voinut huokaista. Niinpä tietenkin. "Iltaa Hetki", se lausahti ja katsoi jonnekin puiden sekaan, mistä haju oli kantautunut, mitään kuitenkaan vielä näkemättä. Hohto ei antaisi itselleen anteeksi, jos se antaisi Hetken yllättää se. Sanat olivat kenties kohteliaat, mutta niissä oli aavistuksen kireä sävy. Narttu paransi aavistuksen ryhtiään ja jännitti lihaksiaan. Korvat osoittivat kuitenkin vielä hajun suuntaan ja häntä siirtyi etutassujen edestä taakse ja kaartui loivasti ylöspäin. "Mikä saa sinut tänne tähän aikaan illasta?" Se kysyi näennäisen rennosti, mutta kehonkieli oli kaikkea muuta kuin rento. Melkoinen ilta tulossa. |
|
|
|
Post by Roxi on May 8, 2014 9:44:46 GMT 2
Uuden alfan noususta oli kulut tovi aikaa eikä arpikaula ollut juuri koommin ollut tehnyt mitään tähdellistä. Se oli suorittanut alfalta saadun tehtävän Hohdon kanssa rajavartiossa joten se oli siinä. Sen jälkene HEtki oli pääpiirteittäin yrittänyt kasata omat ajatuksensa pitääkseen oman asemansa niin laumassa kun muutoinkin pystyssä. Sillä oli monen monta seikkaa elämästään laumasta. Ovelan pennut olivat kasvaneet ja jopa Hetki oli ollut osana heidän elämässään. Mitä Varmaan tuli tätä sutta narttu ikävöi kovasti. Ainoa susi johon Hetki oli kyennyt lafan jälkeen luottamaan täydellisesti ei ollut enää nartun tavoitettavissa.
Hetki oli toki havainnut Hohdon istumassa puiden takana eikä epäillyt tippaakaan ettei toinen olisi huomioinut Hetkeä. Hohdon tervehtiessä Hetkeä narttu tuhahti mielessään tulva mitä mielenkiintoisimpia asioita, sen sijaa nettä se olisi alkanut oitis naljailemaan Hohdolle se tyytyi vaihtamaan suuntaansa aavistuksen hohtoon päin " Iltaa vain itsellesi..." Hetki sanoi tyynenä. Äänen sävy oli suhteellisen rento eikä asettanut mitään naljailuun viittavaa. Arpikaula ei kokenut tarpeelliseksi olla varautunut sillä se tiesi ettei Hohto kävisi haastamaan riitaa etenkään lauman aluella suhteellisen lähellä pesiä. Hohdon kysyesä mitä Hetki teki kalakalliolla sai nartun jälleen tuumaamaan vastausta, se ei oikeastaan edes tiennyt miksi juuri kaalakallio vaikak vaihtoehtoja oli monta muutakin. " Lieneekö sillä väliä. Kunhan kävi mielessä tarkistaa rajoja täällä ollessani mutta olet varmaan sielläpäin jo. " Hetki totesi pysähtyessään kahden suden päähän Hohdosta.
Kaksikon välito vat olleet viime kohtaamisesta saakka varsin kireät eikä siihen tilanteeseen tainnut olla pakokeinoa ainakaan noin vain tarjolla. Molemilla oli tietyn päämäärät mihin tähdättiin eikä ollut epäilystä ettei siitä kumpikaan noin vain luopuisi. Hetki oli miettynt vaihtoehtoja tilanteeseen pitääkseen munu lauman erossa kaksikon kärnästä, mutta siihen ei tainnut olla montaa vaihto ehtoa.
|
|
|
|
Post by Harine on May 8, 2014 10:12:46 GMT 2
Hohto olisi helpottunut, että Hetki todella oli ollut pusikossa ja jopa vastasi takaisin. Mistä sitä ikinä tiesi kuinka vainoharhaiseksi sitä voisi tulla kun ajatukset pyörivät niin nopeasti päässä. Hyvä vain, ettei Hohto ollut kuvitellut kaikkea. Nyt tosin edessä oli epämääräinen kohtaaminen Hetken kanssa.
Kun toinen selvitti syyn olla kalakallioilla Hohto nyökkäsi. Hetki oli ollut samoissa aikeissa. "Kyllä." Hohto vastasi lyhyesti kysymykseen ja tarkkaili toista. Ei siitä haittaakaan ollut kaksikon tilanteen huomioon ottaen, että piti toista silmällä nyt kun täällä oli.
Hohto hiljeni joksikin aikaa, edelleen tarkkaillen toisen liikkeitä sivusilmällä. Pienen hetken se ei tiennyt mitä tehdä tai sanoa. Narttu ei halunnut, että tilanne pahenisi, mutta ei tilanne voinut näinkään jatkua. Ja tilanne taatusti pahenisi jo pyrkisi säilyttämään nykyisen tilanteen. "Tiedätkö, tämä ei voi jatkua." Se yhtäkkiä aloitti. Hohto ei tinnyt mikä sen mainitsema 'tämä' oikein oli. Riita? Erimielisyys? Kiista? Mikään ei varsinaisesti kuvannut tilannetta. Viimeksi kaksikko oli päättänyt siirtää asiaa eteenpäin, mutta juuri sen takia tilanne oli nyt hyvin epämääräinen. "Tiedät sen varmasti itsekin." Se jatkoi ja käänsi nyt kasvonsa Hetkeen päin. Kumpikin taisi olla liian jäärä ja ylpeä perääntyäkseen nyt. Hohto hymähti aavistuksen huvittuneena. Se voisi itse olla ihan samanlainen kuin Hetki, kun pääsisi samaan ikään. "Tämä lauma on perheeni ja nyt se kärsii tästä tilanteesta myös" Hohto katsoi miten Hetki reagoisi tai tekisi.
|
|
|
|
Post by Roxi on May 8, 2014 15:52:27 GMT 2
Hetki pysyi vaitonaisena katsellessaan kaukaisuuteen mitään sanomatta tai siihen lisäämättä. Arpikaulan elämän tuomat kolhut olivat sille kunnia ja perääntymätön tahto huokui Hetkestä ulos eikä se jäänyt varmasti kenelätkään huomaamatta. Hetki heilautti korviaan Hohdon alkaessa puhumaan ettei tilanne voisi jatkua näin, korvat kertoivat puhujalle sen että narttu kuunteli vaikkea sihien mitänä vastannutkaan sillä teisi Hohdon jatkavan puhumistaan vielä. Vasta kun Hohto olisi lopettanut Hetki kääntäisi katseensa tuohon.
" Perheesi on myös minun perhettäni. Tämä lauma on meidän perheemme ja se että tilanne ajautui tähän pisteeseen lienee melko selvää kummallekin. Toisaalta emme voi keskenämme ratkaista asiaa koska tietääkseni mitänä ei ole vielä päätetty. Tilanne ylipäätään on minulle tässä laumassa uusi ja vie oman aikansa saadakseni sen sisäistettyä. Se että Ovela on poissa oli menetys kaikille yhtä suuri ja uduen alfan nousu oli tiedossa jokaisella eikä minulal ole alfaamme vastaan mitään sen tahdon että sinä teidät." Hetki sanoi rennosti suhteellisen käheällä änellä loppua kohden.
Arpi sen kaulassa tuppasi muistuttamaan sitä joka kerta olemassa olostaan kun narttu puhui pidempään. Siitä huolimatta Hetki oli antanut sanansa Ovelalle laumaan tullessaan ja aikoi pitää lupauksen vanhan viisaan Ovelan muistolle varamsti loppuun asti koko lauman puolesta. Tovin hilajisuuden jälkeen Hetki käänsi katseensa jälleen horisonttiin istahtaen ryhdikkäästi paikalleen. " Silloin kun Ovela hyväksyi minut tähän laumaan olin nuori ja tiesin mitä halusin. Ovela luotti minuun ja näytin hänelle että olin tosissani. Ajan mittaan opin elämään lauman mukana menneistäni huolimatta minulla oli monta hyvää hetkeä lauman jäsenten kanssa. Olen ollut mukana alfaparin pentujen elämsässä ja kasvussa seurannut lauman elämää läheltä ja kaukaa saanut puollustaa sitä kiistojen tullessa annoin lupaukseni varjella tätä laumaa viimeiseen hengen vetoon asti ja olen tässä yhä. Vaikka nuori alfamme ei ehkä asiaa samalta kantilta näe tai ajattele en aijo antaa lupaukseni Ovelalle haihtua hänen mukanaan." Hetki puhui ehkä ensikertaa moneen vuoteen jotain itsestään ja merkityksista sen elämässä. Hetki ei ollut niin yksinekrtainen susi mitä moni ehkä kuvitteli tai uskoi.
Jälleen se hiljeni nieleskelemään turruttaakseen ikävän tunteen nielussaan pitkän puhumisen jälkeen. Vaitonainen katse kaukaisuuteen kertoi kanssakäviöille ainakni sen ettei Hetki ollut täynnä vihaa vaan pikemminkin kaikkea muuta. Sillä oli muistot ja unelmat ja vain maailma oli sen raja. Iästään huolimatta Hetki oli hyväkuntoinen eikä se ollut heikoimmasta päästä. Se tiesi olevansa tärkeä osa laumaa siinä missä oli Hohto ja moni muukin. Hetki olisi naruahtanut ääneen jos siihen olisi kyennyt sen sijaan se pääst iepämääräisen äänähdyksen mietteissään.
|
|
|
|
Post by Harine on May 9, 2014 9:44:24 GMT 2
"Tietenkin." Hohto lausahti ensimmäiseen puheryöppyyn. Kumpikin näytti pyörivän samalla tavalla aiheen ympärillä, mitään suoraan sanomatta. Hetki vaikutti rennolta, mikä vähän rentoutti myös Hohtoa. Edelleen se oli valppaana kaikesta huolimatta. "Nimenomaan, mitään ei ole päätetty. Saanen kysyä, miksi ajattelet, ettemme voi siis voi selvittää tätä asiaa keskenämme?" Hohto kysyi. Pitäiskö Hetken mielestä siis marssia Kotkakynnen luo ja käskeä valitsemaan toinen? Ei se ihan niinkään mennyt. Nyt haettiin sutta, joka luultavasti joutuisi tekemään päätöksiä tulevaisuudessa.
Hohto kuunteli Hetken harvinasta puheen purkausta aidosti kiinnostuneena. Narttu toivoi saavansa tietää enemmän Hetkestä. "Minä olin lähes pentu kun Ovela hyväksyi minut ja veljeni tähän laumaan. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen siitä, mutta ajat muuttuvat. Uudet muutokset on vaikea joskus hyväksyä, mutta ei voi muutakaan." Hohto puhui ja tarkkaili Hetken reaktiota. Toisella oli ilmeisesti vieläkin vaikeuksia sopeutua tähän tilanteeseen. Tai niin Hohto tulkitsi Hetken sanat. Hohtokin suri edelleen Ovelaa, mutta aikaa oli jo kulunut sen verran että se pystyi katsomaan eteenpäin. Hetki puhui edelleen niin paljon Ovelasta, että Hohto mietti, mitkä olivat Hetken syyt olla lojaali Kotkankynnelle, jos toisen elämä oli jäänyt Ovelan aikaseen laumaan. Havitteliko Hetki paikkaa vain siksi, että oli luvannut Ovelalle? "Sinulla tulee olemaan monta hyvää hetkeä myös nykyisessä laumassa." Hohto puhui nyt tuttuun lempeään sävyynsä ja katsoi Hetkeä.
Hohto näki Hetken kilpailijana sekä perheensä tärkeänä jäsenenä. Nämä näkemykset olivat ristiriidassa keskenään ja olikin hankala määrittää tai arvioida miten puhuisi tai käyttäytyisi toisen seurassa.
|
|
|
|
Post by Roxi on May 9, 2014 10:17:32 GMT 2
Vaikkei arpikaula heti vastannut toisen toteamuksiin ja kysymyksiin kuunteli se ne loppuun enne kun kääntäisi katseensa Hohtoon. " Emme ole siihen kyllin vahvoja. Lauma on muutoksen alla parhaillaan ja niin kauan kun olemme lauman kanssa tässä meillä ei ole aikaa setviä kinojamme etenkään kun emme tiedä tulevasta mitään. En ryhdy taistelemaan kanssasi titteleistä syystä etten aijo vuodattaa pisaraakaan verta yhdenkänä laumalaisen toimesta saati sitten satuttaisi ainuttakaan lauman jäsentä vain koska halajan arvoasteikolla ylemmäksi. Uskon että ymmärrät pää pointin asiassa." Hetki totesi tyynesti kääntäen katseensa takaisin horisonttiin. Sillä oli suunnitelmia lähinnä itsensä eteen, mutta niiden asioiden toteuttaminen vei aikansa ja ennen kaikkea sen edessä oli monta estettä ja hidastetta mitkä tuli hoitaa ennen sitä pois päiväjärjetyksistä.
Hetki ei ollut susi joka olisi lähtenyt veriseen kisitaan titteleistä saati sitten noussut kapinaan alfaa vastaan. Se oli laumakokooontumisessa hyväksynyt nuoren Kotkankynnen alfakseen siihen sen koommin kommentoimatta tällöin se oletti että jokainen laumalainen tiesi sen kannan alfaa kohtaan. Siinä missä se oli kunnioittanu Ovelaa alfana ja kunnioitti tätä muistona nyt. Kunnioitti se Kotkankynttä yhtä lailla, vaikka se veisikin aikansa että Hetki saisi luottamuksen nuoreen alfaan ja tämän pätevyyteen.
" En epäile tippaakaan etteikö tulisi. Elämää päivittäin hetkissä joista tulee myöhemmin muistoja." Hetki totesi vastauksekseen Hohdolle. Nartu katse oli kääntynt jälleen laumatoveriinsa ja kaksikon välit olivat ennen kaikkea erittäin vaikeasti selitettävät. Keskenkenään käytiin mielenkiintoisia keskusteluja ja ristiriitaisia ajatuksia eikä kumpikaan epäröinyt tuoda mielipidettään julki.
Hetkeä häiritsi tilanteessa Hohdon varautuneisuus johon se oli aikaisemmin puhuessaan antanut vihjeen ettei ollut tekemässä mitään äkkinäistä päällekäyntiä. Säästääkseen vihaansa ja voimavarojansa tulevaan se pysyi toistaiseksi vaiti.
Pienen hiljaisuuden jälkeen arpikaula käänsi jälleen katseensa Hohtoon. " Tiedätkö, olen ollut samaisessa tilanteessa aijemmin erään edemenneen laumalaisen Liekin kanssa. Se eripura ei koskaan saanut päätöstä hyvästä laumahengestä huolimatta toimimme tiiminä laumassa ja sen tehtävissä. Eripurasta huolimatta ajauduimme entistä syvemmälle kunnes oli liian myöhäistä. Toisaalta olen kiitollisuuden velassa Liekille ikuisesti henkeni säilymiseksi kun puollustimme laumaa kun sain tämän arven. Ilman liekkiä olisin mitä todennäköisemmin kuollut veren hukkaan jos hän olisi kääntänyt vihan vuoksi selkänsä minulle. Ja miksi kerron tämän sinulle toivon että ymmärrätm iksi tiyttyjen asioiden ja tilanteiden vuoksi en ainakaan itse ole valmis tekemään mitään riitamme päättämiseksi. Koska kumpikaan meistä ei aijo antaa pereiksi tahdolle betan asemasta. JA vaikka itse päätöksen tekee alfa on meidän tehtävämme näyttää miksi juuri meistä toinen olisi siihen asemaan sopiva. Lisäksi se että alfa päättää itse asian tarvitaan lauman hyväksyntä siihen. " Hetki tuhahtu turhautuneena se ei enää tiennyt ymmärsikön Hohto tippaakaan arpikaulan puheista.
|
|
|
|
Post by Harine on May 9, 2014 11:10:17 GMT 2
Hohto kuunteli Hetken sanoja, jotka paljastivat sen motiiveista edes hiukkasen enemmän. Toisen järkeily oli nyt jopa ymmärrettävää, vaikkakin Hohto näki jotkut asiat erillälailla. "Minäkään en toivo taistelua. Uskoin, että olisi ollut rauhaisampikin tapa, mutta luulen ettei pelkkä puhe taida riittää. Kumpikin meistä on varsinainen jäärä" Hohto hymähti huvittuneena. Narttu heitti sanansa puoli tosissaan, selvästi rennompana.
Hetki oli ollut aijemmin mystinen susi, josta Hohto ei tiennyt hirveästi. Hetki ei myöskään puhunut paljon, joten toisen aikomuksistakaan Hohto ei tiennyt ennen tätä hetkeä juuri mitään. Nykyinen tieto Hetken ajatuksen juoksusta rauhoitti Hohtoa selvästi. "Itse taas uskon, että lauman pitää olla yhtenäinen, selkeä, jotta tulevaisuuteen voidaan varmoina suunnata. Varsinkin, kun tulevaisuus on epävarma." Hohto kertoi oman näkemyksensä ja toivoi sen valottavan Hetkelle myös Hohdon ajatuksia.
Se mitä Hetki kertoi Liekistä, ei Hohto ollut täysin varma ymmärsikö susi mitä Hetki oli tarkoittanut sanoillaan. Sen se ymmärsi, että kaikesta huolimatta lauman parasta oli ajateltava. Siitä Hohto oli täysin samaa mieltä. Hetki ei halunnut tehdä mitään riidan päättämiseksi ja Hohto toivoi, ettei heille kävisi samoin kuin Hetkelle ja Liekille, olisi lopputulos millainen hyvänsä. "Jos alfa valitsee betan ja joku laumasta vastustaa päätöstä, hän kyseenalaistaa myös alfan arvostelukyvyn. Todellisuus on, ettei kaikkia voi miellyttää ja siksi alfan päätöksen pitäisi olla se oikea." Hohto totesi Hetken viimeiseen kommenttiin. "Alfa on sitä varten, että hän johtaa ja päättää. Kaikki olisi silloin muulle laumalle selkeämpää silloin ja yhteen hiileen puhaltaminen on huomattavasti helpompaa, kun ei ole mitään epäiltävää. Ja miksi edes olisi? Päätökset ovat olleet oikeita tähän saakka. Luottamus ja arvostus tulee ansaita, eikä niitä ojenneta kuin ruoka pennulle." Hohto selitti. Beta oli alfan apuna ja kenties helpottaa edes aavistuksen varsin vaativaa taakkaa johtajan harteilta. Kumpikin kaksikosta tekisi hyvän betan, sitä Hohto ei kieltänyt.
|
|
|
|
Post by Roxi on May 9, 2014 13:39:08 GMT 2
Hohto puhui ja jälleen hetki kuutneli toisen puhetta tyynen oloisena väliin mitään lisäämättä. Hohdolla ja Hetkellä ei loppupeleissä ollut eroja aatteiden ja luonteen kanssa. Jokaisella oli omat näkemyksensä ja haaveensa ja tapansa toimia, laumana yksi susi oli vahvempi kuin yksin kulkiessaan.
Se että kokonaisuudessa lauma oli perhe ja tarvitsi kaikki sudet pitääkseen sen laumana ja yhtenäisenä. Hetki oli susi joka oli seurannut monenlaista tapahtumaa niin vierestä kun eläen sen mukana. Sen se tiesi ettei koskaan hlaunnut oman laumansa kohdalle esimerkiksi samaa kohtaloa mitä kävi Veren astuessa laaksoon. Kokemus ja eämän kantamat arvokkaat muistot ei siitä huolimatta tehnyt Hetkestä arvokkaampaa kuin Hohto tai toisinpäin. Se oli ollut Hetken puheiden idea saada Hohto ymmärtämään ettei heissä ollut kummassaakaan mitään moittittavaa niin lauman jäsenenä kun betanakaan. Ja se oli ainakin olettettavasti mennyt perille. Hohdon puhuessa alfasta ja sen merkityksestä olisi huonotuulisena Hetki voinut äyskähtää nuoremalle vaikka mitä mutta sen sijaan se tuhahti tyynesti kääntäessään jälleen hornsonttiin tuijjottavan katseensa Hohtoon. " Olisihan elämä liian helppoa ja yksinkertaista jos jokainen saisi haluamansa kuin pentu ruokansa. " Hetki totesi lähes ääneti.
"Oletan että sinä tiedät minusta jo sen verran ettei tapoihini kuulu miellyttää tai nuoleskellä kenekään takamusta siinä mielessä että ajaisin omia etujani. Yhtä hyvin olisin voinut kokoontumisessa ehdottaa itseäni alfan paikalle jos sitä olisin halunnut. Se miksi tilanne on päätynyt tähän pisteeseen meidän välillämme on kuitenkin pää osin syynä se ettei meistä kumpikaan luota toisiinsa. Näemme asiat suurinpiirtein samalla tavalla ja haluamme samoja asioita. Se miksi viimekohtaamisella hermotuin oli osa syynä se että näin tilanteen eri tavalla kuin sinä. Se että ystäväsi ponkaisi alfaksi kenenkään mutisematta oli jokaisella meistä tiedossa että titteliin on jonkun astuttava että lauma pysyy kasassa. Ynohtamatta sitä että edesmenneen alfamme kokoonpano betoista ja muista oli hänen luomansa nyt kun uusi alfa tekee sen alusta on vaikea hyväksyä jo ennaltaan keskenänä hyviä ystäviä olevien päättävän asiat noin vain. Jos ymmärrät mitä yritän kertoa. " Hetki puhui jälleen pitkään ja ehkäpä sekavastikkin. " Minulla ei ole sinua vastaan mitään, eikä sitä että havittelemme molemmat betan sijaa. En tiedä mitä itse ajattelet tilanteesta ja miten haluaisit sen hoituvan. " Hetki vielä lisäsi kunnes asettui makmaan paikalleen pitäen katseensa Hohdossa.
|
|
|
|
Post by Harine on May 9, 2014 15:51:06 GMT 2
Hohto kuunteli Hetken sanoja ja punnitsi niitä mielessään. "Kuin myös." Susi totesi mielistelemättömyyteen, mutta olisi voinut vaikka vannoa että Hetki viittasi ainakin aavistuksen Hohtoon puhuessaan. Olihan Hetki kutsunut Hohtoa jos millä nimillä aikaisemmin, joten se ei yllättäisi. Hohto ei nähnyt itseään sellaisena, joka mielistellen pyrkisi parantamaan asemaansa. Kotkankynsi oli itse ehdottanut järjestelyä ja Hohto oli lopulta suostunut. Hohto oli silloin ajatellut, että kaksikosta Kotkankynsi olisi se joka saisi suuremman hullunmyllyn osakseen, enemmän kielteisyyttä, mutta Hohdosta tuntui että nyt se itse nähtiin pyrkyrinä. Noh, tähän susi oli lupautunut, eikä voinut valittaa. Hohdolle riitti, että Kotkankynsi oli onnistunut suunnitelmissaan, sillä kukaan muukaan ei ollut toiminut muuttaakseen silloista lauman kurjaa tilannetta. Hohto halusi ajatella, että sen tuki oli auttanut edes vähän Kotkankynttä. Jos Hetki kuitenkin näki Hohdon edelleen persuksen nuolijana, se vain vahvisti Hetken omia sanoja siitä, ettei kumpikaan loppujen lopuksi tuntenut toista saati luottanut toisiinsa.
"Mikset siis ehdottanut itseäsi?" Hohdon oli pakko kysyä. Sanat tulivat kuin itsestään suden kidasta. Hetken väite että kaikki oli sovittu noin vain loukkasi Hohtoa. Hohto ei ikinä tekisi niin isoja päätöksiä noin vain. Se muisti kuinka Kotkankynsi oli ehdottanut asiaa ja Hohto oli saada pienen hermoromahduksen, mutta todennut pohdittuaan, että asia oli parasta lauman kannalta, eikä sen itsen. Tilaisuus luo varkaan kuvaa hyvin Hohdon beta-aseman tavoittelua. "Mitään ei ole päätetty noin vain. Kaikki oli vain lauman parhaaksi. Muistat taatusti viime talven tilanteen kirkkaasti. Kotkankynsi olisi voinut pyytää ketä tahansa, mutta pyysi minua. Olisitko itse ryhtynyt moiseen suunnitelmaan, vai olisitko pyytänyt jotakuta tueksesi?" Hohto sanoi terävänä, ajattelematta sanojaan sen enempää. Se puhui suoraan mitä päästä tuli, sillä se ei taitanut sanailun taitoa. Nyt varsinkin, kun narttu alkoi aavistuksen taas hapuilemaan sanoissaan. Sillä oli ollut aikaa miettiä aikaisempia sanoja pitkän aikaa, mutta nyt se yritti jälleen miettiä miten pukisi tuntemuksensa ymmärrettävään muotoon. "Eikä minulla ole mitään sinua vastaan, tietenkään... Jos tietäisin miten hoitaisin tämän olisin luultavasti jo ehdottanut sitä." Hohto myönsi ja laski päätään aavistuksen. Voima olisi viimeinen keino, mutta sitä ennen voisi olla muitakin tapoja ratkaista tilanne.
|
|
|
|
Post by Roxi on May 10, 2014 12:48:27 GMT 2
Hetkeä alkoi turhauttaa keskustelun aihe, koska sen mielestä asialle ei voinut tällä hetkellä tehdä mitään kumpikaan ei ollut valmis antamaan periksi aatteistaan jote arpikaula koki keskustelun vain pahentavan asiaa tosin se ei vaivautunut sanomaan sitä ääneen.
Hetki heiluatti häntäänsä turhautuneena ilmaisten ettei todellkaan enää jaksnut puhua tästä asiasta. Hohto kysyi miksei narttu ehdottanut itseään se miltei murahti ääneen. " Koska se ei ole sitä mitä haluan....." Se totesi tyhjämäisesti vastaukseksi. Aihe tuntui jatkuvan edelleen ja hetki nousi ylös. " Jos olisin tehnyt sen olisin tehnyt sen yksin syystä tai toisesta mikä ei taas kuulu sinulle, ei millään pahalla.... " Hetki totesi tyynesti mutta äänessä oli jällene kerran se tuttu mystinen aksentti josta saattoi päätellä ettei arpikaula aikoisi puhua kyseisestä asiasta yhtään enenpää.
" olen edelleen sitä mieltä ettemme kykene hoitamaan välejämme ainkaan tässä ja nyt. Koska tilanne on edelleen sama. Vain lauman takia pysymme puheväleissä käymättä toisetemme kimppuun enkä minä aijo ottaa eded haastetta vastaan jos sellaista ehdottaisit. Kumpikaan meistä ei anna periksi joten meillä ei ole paljonkaan vaihtoehtoja tällä hetkellä... Enkä minä yksinkertaisesti jaksa vaivautua enää puimaan tätä asiaa tippaakaan. Päässäni on muutakin kuin arvo laumassa... " Hetki sanoi erittäin turhautuneesti miltei suuttuneen oloisena.
|
|
|
|
Post by Harine on May 10, 2014 16:51:35 GMT 2
Hohto kuunteli toisen sanat, mutta tuskin uskoi kuulemaansa. Hetki tuntui varsin kyllästyneeltä koko aiheeseen, mikä oli myös käsittämätöntä. Aihen oli niin tärkeä lauman kannalta, ettei pitäisi olla kyllästynyt.
Vai ei asia kuulunut Hohdolle. Selvä sitten, ajatteli narttu jälleen närkästyneenä. Sen kärsivällisyys alkoi suoraan sanottuna loppua. Miksi sitten Hetki jatkuvasti vikisi Kotkankynnen ja Hohdon sopimuksesta, vaikka asia ei oikeastaan toiselle kuulunut pätkän vertaa? Jos se saisi vielä kuulla siitä, se ei enää jaksanut selitellä, vaan toteaisi viileästi, että asiahan ei asiasta valittavalle kirppukasalle kuulunut. Harmaaturkki oli lopen kyllästynyt tähän henkisesti väsyttävään ja epävarmaan tilanteeseen, mutta Hetkellä ei tuntunut olevan edes mielenkiintoa ratkoa tätä epävarmaa tilannetta. Millainen beta ei osaisi ratkaista näin perustavanlaatuista ongelmaa itse? Ja jos ei ollut edes halukas itse ratkaisemaan tätä tilannetta ja ottamaan vastuuta, niin se kertoi sudesta enemmän kuin hienot puolustuspuheet. "Selvä, et halua selvittää tätä tässä ja nyt." Hohto tyytyi vain toistamaan toisen sanat, ei sillä oikein sanottavaakaan ollut. Hetken sanat eivät yllättäneet sitä.
Susi nousi itsekin, ravistellen turkkiaan, jonka jälkeen venytteli makeasti. Se oli yrittänyt hyvällä, ilman tulosta. Tai no, 'tulos' oli vain vitkastelua, vaikka kevät oli jo täällä. Hetki oli jopa myöntänyt, ettei ottaisi haastetta vastaan vaikka Hohto sellaisen esittäisi. Niinhän sitä luulisi... Jos kaksikko sattuisi samaan aikaan ruholle, Hetki taatusti laittaisi kampoihin, jos Hohto yrittäisi aterioida ensin. Ajatus nosti ilkikurisen virneen Hohdon naamalle. Jos ei hyvällä, niin sitten pahalla. Jos laumahierarkiassa oli aukko, se vaikuttaisi lauman kykyyn toimia. Vaikka Hohdolla oli kova luotto alfaansa, se tiesi ettei toinen vain pystynyt kaikesta vastaamaan yksinään, kaikkea hoitamaan yksin. Kevät oli jo täällä ja laakso heräisi talven horroksesta, eikä yksi susi, oli kuinka taitava ja kyvykäs tahansa, saisi pidettyä kaikkia naruja hallinnassaan. Lauma ei kuitenkaan ollut samassa kunnossa, mitä se joskus oli ollut. Ovela olisi kyennyt luultavasti siihen, mutta Ovelaa ei enää ollut ja Kotkankynsi oli nuori. Faktoja ei pitänyt unohtaa.
Harmaaturkki ei tekisi nyt mitään, mutta Hetki ei ollut määritellyt tarkempaa aikaa, milloin hän olisi nii kovin jaksavainen selvittämään tämän sotkun, joten Hohto voisi yrittää myöhemmin uudelleen hieman ponnekkaammin. Hohto asteli alas kalliolta ja suuntasi rajojen suuntaan, sillä arveli, ettei Hetki sinne päin olisi matkalla. Hohto oli jo aikaisemmin siellä käynyt, mutta ajatus Hetken kanssa kulkemisesta tai ajanvietosta ei houkuttanut. Vai on muutakin mielessä kuin arvo, se ajatteli. "Toivottavasti kerkeät mahaltasi ajattelemaan myös tätä tilannetta, sillä kuten sanoin, tämä ei jää tähän." Kyllä, se oli jonkin sortin haaste. Tai ainakin lupaus siitä, että Hohto tulisi jatkossa tekemään oman siirtonsa asian selvittämiseksi. Ellei tietysti Hetki kerkeisi ensin, mikä vain olisi positiivinen yllätys. Hohto olisi valmis, sillä sitä oli jo pitkään sylettänyt tämä tilanne. Muuta sanomatta, se alkaisi ravaamaan kohti rajoja, ellei Hetki estäisi tai sanoisi mitään sen kummoisempaa.
|
|
|
|
Post by Roxi on May 10, 2014 19:34:50 GMT 2
Hetki oli mystisen päänsä sisällä suorastaan mielissään Hohdon raktiosta se sai sen mitä se halusi. Hohto ei selkeästikkään osannut lukea Hetkeä pisaraakaan toistaalta eihän Hetki ollut sellaista vaatinutkaan tai väittänyt että seo lisi pakollsita. Siitä huolimatta arpikaula oli asettaunut oman luonteensa vastaisesti Hohdon ikäänkuin testiin, missä Hetki saisi taas tavallaan etumatkaa omien asioidensa miettimiseen. SE että se teisi kummankin suden tavoitteen eikä kumpikaan sitä peitellyt oli suroastaan itsestään selvyys. Hetki ei juuri hetkahtanut Hohdon noustessa ja ravitsellessa itseään. SEn sijaan se tyytyi pitämään katseensa Horisontissa.
Tilanne oli kaikin puolin erittäin mielenkiintoinen ja Hetkeä toisaalta ärsytti kun toistaalta nauratti koko tilanne. Hohdon lähtiessä kalliolta rajojen suuntaan sanoen jonkin sorttisen haasteen kertomalla ettei tämä jäänyt tähän. " Olisin varsin yllättynyt jos jättäisit asian tähän. Tai enpä oikeestaan yllättynyt pikemminkin pettynyt. Reaktiosi edelliseen puheeseeni oli melko yllättävä. Olisin itse asiassa oelttanut sinussa oelvan pontentiaali sanomaan vastaan niinkin järjettömään aiheeseen. " Hetki totsei rauhallisella äänen sävyllä.
ravistellen itseään siinä ohella. " Lisäksi olen melko pettynyt siihen, Jos mielestäsi voin salata noin vain aiheen ilman että sinulla ei ole mitään syytä kyseen alaistaa sitä? Vai ymmärsinkö nyt jotain äskeisestä tilanteesta väärin. " Hetki totesi äskeiseen verrattuna suurellakin äänen muutoksella. Leppoisa ja tutuhkon karheä sävy oli muuttunut nyt totiseksi ja katse arpikaulan kasvoilla kertoi enemmän kuin tuhat sanaa. Se ei ollut vihainen tai hyökkäävä vaan totinen ja aavistuksen pettynyt.
Arpi kaula oli tietoinen itsestään lauman jäsenenä, ja monesta musuta seikasta mitä ilmeisesti ainakaan Hohto ei ollut ymmärtänyt ei tästä kohtaamisesta tai edellisestä. Hetkellä oli omat syynsä käyttäytymiseen ja se alkoi todellisuudessaan olla erittäin kyllsätynyt tilanteeseen. ARpikaulan katse pysyi visusti Hohdossa sen enempää asiaan lisäämättä mikäli hohto aikoi jatkaa matkaansa HEtki ei todellakaan lähtisi eteenpäin vain jatkaisi omaa perjaatettaan eteenpäin edelleen pitäen salaisuutensa itsellään kun se ei kerta toista tuntunut hetkauttavan. Kaiketi se lähtisi seuraavaksi etsimään itse alfaa.
|
|
|
|
Post by Harine on May 10, 2014 20:03:13 GMT 2
Hohto pysähtyi kun Hetki puheli vielä sille. Se kuunteli toisen sanat ja suoraan sanottuna se ei ymmärtänyt mistä Hetki puhui. Hohto ei ollut hyvä sanojen kanssa, eikä se ymmärtänyt jos joku puhui sille 'rivien välistä'. Puhuminen suoraan ja rehellisesti oli Hohdolle tärkeää ja narttu arvosti sitä. Harmaaturkki pörhisti aavistuksen karvojaan, yrittäen näyttää isommalta ja kenties uskottavammalta, muttei varsinaisesti aggressiiviseltä. Se oli nostanut häntäänsä ylemmäs ja seisoi nyt ryhdikkäänä. Sitä ärsytti Hetken tapa kierrellä ja peitellä sanoillaan enemmän kuin kertoa asiansa suoraan. "Sanomaan vastaan mihin? Lähinnä yritin kunnioittaa mielipidettäsi, sillä annoit myös perustelut sille." Hohto vastasi. Oliko siltä jäänyt jotain sävyä huomaamatta toisen puheesta vai mistä oli nyt kysymys? "Kyllä minä vastaan sanon jos tarve sille on. En kuitenkaan ala väittelemään turhaan, mikäli toisen perustellut mielipiteet eivät minua satu miellyttämään." Se vastasi rehellisesti ja jopa pieni ihmetys kuului äänessä. Hetken yllättävä sanatulva oli ennaltaarvaamaton, eikä narttu tiennyt mitä ihmettä sen pitäisi nyt sanoa tai pitikö sen nyt poimia toisen sanoista jotakin vihjettä tai merkkiä mahdollisesta vastauksesta onglemiin.
Hohto oli aluksi luullut, että juttelu puhdistaisi ilmaan, mutta tässä oli käynyt lähes päinvastoin. Narttu tunsi itsensä turhautuneemmaksi mitä se oli aikoihin tuntenut. Lopulta se tyytyi vain huokaamaan. "Mitä sinä haluat?" Se esitti hyvin yksinkertaisen kysymyksen ja toivoi, että Hetki vastaisi siihen ja valottaisi edes vähän tätä tilannetta ja suden äskeisiä sanoja.
|
|
|
|
Post by Roxi on May 10, 2014 20:20:56 GMT 2
Hetki oli olettanutkni että Hohto ei lähtisi jättämättä asiaa sikseen ainakaan noin vain. Ehkä hyvä niin koska Hetki olisi joutunut toteamaan siihen ehkä aavistuksen ikävästi. Se tiesi että Hohto oli nuori siinä missä uusi alfakin. Se että HEtki oli tunnollisesti pysynyt tarinassaan ei rauhoittanu nartun mieltä koska se ei normaalisti kyseistä asiaa tkeisi ei ainkaan tällä perjaatteella. Hetken katse pysyi totisena Hohtoa kohtaan joka heitteli kysymyksiä tilanteeseen liittyen.
Arpi kaula asteli varmoin askelin kohti Hohtoa tietäen ettei toinen olettaisi Hetken käyvän kimppuun. Hetken katse pysyi entisellään se oli nyt tosissaan eikä jaksanut yksinkertaisesti enä äyhtäkään sleitystä mihinkään saati minkään laista nöyristelevää käytöstä kenekään kohdalta. Hetki kuunteli Hohdon puheet loppuun sanomatta sanakaan väliin ja kunens kykeni toteamaan itselleen että toinen oli lopattanut se pysähtyisi.
Arpikaulan katse suorastaan naulittiin mahdollisimman tarkasti Hohdon silmiin yhä hilajisena Hetki vain katsoisi miten toinen mahtoi reagoida tilanteeseen. Mikäli mitään kummastuttavaa ei tapahtuisi Hetki siirtäisi katseensa eteen ja lähtisi eteenpäin.
" Jos kerran vaadit vastauksia valaisen sinulle aavistuksen sudesta jota et ilmeisesmmin tunne juurikaan sitä ennen esitän pari kysymystä joihin tahdon vastauksen sudelta joka on osa samaa perhettä kanssani. sopiiko se sinulle? " Heti totesi totiseen sävyyn.
Leikit oli nyt leikitty eikä arpikaula yksinkertaisesti aikonut pitää enää suutaan kiinni ei aikeistaan eikä ylipäätään ajatuksistaan jos vain Hohto oli siihen valmis. Toisaalta HEtki piti vielä pienen hetken taukoa sanoissaan koska tarvitsi sen yhden ainoan oikean lauseen. Vastauksen oliko Hohto valmis? siinäpä oli kysymys moneen mieleen valmis mihin? kuulemaan Hetken asian, vaiko kenties jotain muuta.
Hetki antoi Hohdolle aikaa vastata kysymykseensä enne kuin jatkaisi yhtikäs mitään. Mikäli Hohto vastaisi myöntävästi kertoisi narttu kysymyksensä.
" Mitä sinä luulet minun haluavan? " Tähän Hetki halusi vastauksen eritoten ennen kun avaisi salaisen arkkunsa valaistaakseen Hohdolle tilannetta tippakkaan. Hetki ei ollut vihainen ei millään tavalla ärtynyt vaan totinen, tosiempi kuin ehkä koksaan aikaisemmin yhdenkään suden kanssa käydystä keskustelusta.
Hetki tiesi olevan vaikeasti luettavaa sorttia mutta ehkä se oli nartun salainen ase mihin se turvautui pääosin sillo0in kun tilanteet olivat hataralla pohjalla ja se kaipasi todellisesti jotain varmuutta asioihin oli se sitten lauman etu tai Hetken oma etu. Hetkellä oli tasan yksi perjaate ja sen Hohto kyllä tiesi. Asia toinen ymmärsikö Hohto sitä.
|
|
|
|
Post by Harine on May 10, 2014 20:58:58 GMT 2
Kun Hetki asteli kohti Hohtoa, narttu nosti vielä aavistuksen häntäänsä. Se seisoi kuin kallio toisen vain tullessa lähemmäs. Se ei aikoisi perääntyä, vaikka Hetki kävelisi siihen pahki. Sen luonne ei antanut sudelle sellaista vaihtoehtoa. Se tuijotti yhtä tiukasti Hetkeä kuin Hetki sitä. Hohto osasi nyt lukea toisesta, että pelit oli pelattu ja siitä harmaaturkki oli enemmän kuin mielissään. Hohto oli haudan vakava, kuten oli myös Hetki. Arpikaulan esittäessä ensimmäisen kysymyksen, ei Hohdon vastausta tarvinut odotella. "Ole hyvä." Se sanoi irrottamatta katsettaan Hetkestä. Aurinko oli laskenut lähes kokonaan ja hämärä oli kivunnut lähes kokonaan Auringon tilalle. Viimeiset säteet horisontista heittivät puiden varjot pitkin maata. Joku toinen päivä Hohto olisi nauttinut hyvästä illasta, mutta nyt se ei antanut ajatustakaan sille. Se olisi kuulolla, mikäli Hetki todella alkaisi kertomaan jotain. Asia tuntui tärkeältä, joten Hohto oli utelias.
Hohto heitti sen oman kysymyksen takaisin, mikä oli Hohdolle pieni pettymys. Se olisi halunnut rehellisen ja suoran vastauksen ilman pelejä. "Mitäkö luulen? En tiedä. Mitä minä toivon on, että haluat perheesi parasta." Hohto totesi jälleen parhaansa mukaan. Se ei halunnut arvuutella mukana, vaan sanoi mitä se toivoi. Kuitenkin kaksikko vaikutti perusperiaatteiltaan samanlaisilta, joten Hohto tiesi, ettei ainakaan kovin harhaan menisi toiveissaan. Harmaaturkki katsoi edelleen Hetkeä ja huomasi jännittäneen lihaksensa pelkästä vaistosta. Se tiesi, ettei Hetki yhtäkkiä hyökkäisi hampaat irvessä. Olihan toinen niin suoraan sanonut aikaisemmin. Ellei sekin sitten ollut jokin jippo. //Hemskutti sentään ku adrenaliini virtaa tässä itelläki tätä kirjottaessa, kun samalla soi Here Comes the Reign! Badass meininki.  // |
|
//
//