|
|
Post by Roxi on May 10, 2014 21:29:07 GMT 2
Hetki sai vastauksen ainakin osittain kysymykseen. Hohdon ehkä aavistuksen häilyvä sanavalinta lisättynä ripaus toivoa ei ehkä ollut se mitä Hetki odotti toisen vastaavan. Joka tapauksessa Hetki osasi onkia asian ytimen lauseensa joukosta mihin olisi riittänyt puolta lyhyempikin vastaus. " Kyllä, se mitä minä haluan on perheemme parasta. Ja se että tilanteet ovat muuttuuneet aikojen kuluessa asettaa jotkut tietynlaisiin tilanteisiin. Se että toivot minun ajattelevan laumamme parasta niin sen sijaan minä toivon että vielä jonain päivänä tulet ymmärtämänä tämänkin. " Hetki sanoi pitääkseen tovin hilajisen hetken hypähtäessaan askelluksen alemmas kallion kivikolta.
Se pysähtyi ja kääntyi kohti Hohtoa toisen jännittyneisyys tai jokseen kireähkö ilmapiiri ei ollut Hetkelle yllätys. Mutta se tiesi ettei Hohto olisi edes ehtinyt ajatella Hetkestä sitä todellista puolta kuten sitä miten paljon ylipäätään koko lauma merkitsi sille ei yksittäisinä arvoina tai kunnioituksen kohteena vaan se kokonaisuus. Hetki oli susi jolle lauma oli elämä ja elämä oli se mikä vei Hetkeä eteenpäin päivä päivältä. Eikä ollut yhtäkään asiaa minkä se antaisi tuhota lauman joka oli sen koti. Ehkä aavistuksen piinavan pitkän hiljaisuuden jälkeen hetki avasi suunsa puhuakseen.
" Olen ripotellut sinulle asioita hiljalleen käymiemme keskustelujen mukana sanomatta kertaakaan mitään allusta loppuun. " Hetki aloitti krohäisten omituisesti saadaksene äänensä pysymään suhteellisen tasaisena. " Se että laumaamme johtaa nyt uusi alfa, susi joka oli ainoa joukostamme astuessaan koko lauman eteen ehdottaakseen itseään jatkamaan siitä mihin Ovela jätti mahdollisuuden. En astunut vastaan koska osasin odottaa sitä. En astunut itse ehdolle koksa en halua sitä. En halua sitä koske se ei ole tavoitteeni. En syntynyt alfaksi enkä kasvanut sellaiseksi. Se että tiesin sinun ja alfan oelvan ystäviä on hieno asia. Niitä ei monella ole etenkään tälläisessä tilanteessa. Yhtä lailla olisi harakansilmä tukenut sinua jos olisit asettunut ehdolle. Tai kuka tahansa meistä olisi kaivannut tukea ja turvaa ystävästään tilanteen eläessä. Se että me olemme tässä tilanteessa on taas asia toinen. Sinä näet minut laumalaisena joka on ollut pitkään tässä laumassa ja katkerana kilpailijana ystävyydestäsi alfaan. Tämä ei kuitnekaan pidä paikkansa. Tietoisena siitä mitä sinä tai lie moni muukni ajattelee minusta on vain osa totuutta. Tiedän tavoitteesi ja asenteesi sen tavoittelemiseksi. Mutta se ei minusta riittänyt. Se että alfa luottaa sinuun saat koko lauman luottamuksen joka luottaa alfaan ja hänen päätöksiensä tuottamaan harkintakykyyn. Minä sen sijaan en halua kyseen alaistaa alfamme taitoja tai kykyjä millään tavalla vaan halusin tietää sinusta enemmän. " Hetki puhui pitkään ja totisesti mahdollisimman yksinkertaisesti selittääksen jokaisen tapahtuneen asian yksitellen. Yön hipuen hilajlleen kaksikon ylle ei haitannut Hetkeä vaan nyt oli pelit pelattu ja asian todellisuus oli tämä.
" Halusin selvittää onko sinusta siihen mihin pyrit. Enkä todellisuudessa ole missään vaiheessa pyrkinyt eteesi vaikka olen toisin antanut sinun ymmärtää. Olen pahoillani jos tämä on aiheuttanut mielipahaa mutta se ei suorastaan ole ollut tarkoitukseni. VAan tarkoitukseni oli pelkästään pitää laumamme koossa uudistuksista huolimatta. Tahdon nuoren alfamme saavan betaksi suden joka kykenee pahassakni paikassa ottamaan asemastaa nvastuun ja olla se joka on alfan tukena muutakin kuin ystävänä. Eli tapasi reagoida vastoin käymisiin tai haasteelliseen tilanteeseen mihin kuka tahansa meistä saattaisi joutua kun laumassa käydänä uutta alkua. Halusin olla siitä varma. " Hetki lopetti puheensa koska siitä alkoi mielessään tuntua siltä ettei asiaa ehkä ymmärtäisi jos arpikaula selittäisi pitkät litaniat asioista mitä se oli tällä hakenut. Se ikään kuin antoi Hohdolle mahdollisuuden esittää kysymyksiä tietoisena siitä että Hetken käyttämä tapa saattaisi myös aiheuttaa sen todellisen erimielisyyden tai peräti riidan. joka tapauskessa HEtki tiesi mitä oli tekemässä eikä se katunut tekojaan. Asian olisi toki voinut hoitaa tosiellakin tavalla.
Silloin kun se oli laumaan tullut ja Ovela eli alfana se halusi olla Beta. Mutta Ovela nimitti sen luottosudeksi se riitti. Se oli Hetkelle kunnia ja se oli täyttänyt täten oman toiveensa siitä kun Ovela oli sen laumaan hyväksynyt. Nyt sillä oli jäljellnä enää yksi ainoa perjaate ja se oli suojella laumaa siinä missä jokainen laumalainen sen tekisi. Hetki ei ollut kunnianhimoinen tai yhä ylemmäs kapuava susi. Se oli susi joka halusi olla perheensä mukana elää sitä tasa-arvoista elämää muiden joukossa olla varma siitä että lauma voi hyvin. Se toimi mielellänä yhdessä laumalaisten kanssa tehtävissä niin metsäsytksessä kuin rajapartiossa. Se suoritti hyvällä elämän hlaulla oman osuutensa lauman hyväksi. Hetki oli susi jota kovin moni vielä elossa ja laumassa oleva tunsi. Ei ollut kovin montaa sutta jäljellä jotka Hetki voisi nimittää ystäväksi. Sillä ei toisaalta ollut enää ainuttakaan ystävää jonka luo se ovisi mennä jos vähääkään maailma kallistuisi pohjaan päin. Ehkä joku joskus ymmärsikin sen mitä Hetki teollaan ajoi takaa. Oliko Hohto susi joka kykenisi lukemaan Hetkeä siten että tiesi että kyse koko jutussa oli siitä että vanha arpikaula halusi varmuuden siitä ettei nuorikon välinen ystävyys ollut ainoa syy miksi Hohto nousuisi betaksi. koska Betan täytyi olla susi joka oli lauman tukena siinä missä alfakin. Hetki oli elänyt Vaitin ja Varman kanssa pitkään yhteis eloa ja nähnyt monta seikkaa lauman arvojärjestyksestä ja niiden tuottamista asioista mitkä alfa teki betansa kanssa. Hetki muisti hetken kun Ovela ilmoitti Roihun nousevan alfa nartuksi jolloin hetki oli tehnyt tavallaan saman asian mutta eri tavalla roihulle. Kyseen alaistamatta alfansa Kykyjä se tarvitsi sen oman mielipiteensä ja varmistuksen asialle.
|
|
|
|
Post by Harine on May 10, 2014 22:55:39 GMT 2
Hohto oli siis osunut oikeaan Hetken motiiveista, vaikkakin toinen ei tuntunut pitävän Hohdon tavasta vastata. Hohto ei jaksanut miettiä mitä mieltä Hetki oli siitä nyt, joten jätti kommentin omaan arvoonsa. Hohto tiesi, mitä mieltä Hetki oli laumasta. Kerran Hetki oli heittänyt sen kysymyksen takaisin suoraan vastaamatta, päätti Hohtokin vastata samalla tyylillä takaisin.
Narttu katsoi edelleen Hetkeä ja odotti, että toinen aloittaisi selittämisen. Ajan jälkeen, joka tuntui ikuisuudelta, Hetki alkoi vihdoin puhumaan.
"Sen olen kyllä huomannut" Hohto mumisi huultensa välistä, kun Hetki aloitti, mutta antoi kuitenkin toisen puhua. Se mitä Hetki puhui, Hohto ei ollut osannut ollenkaan ennustaa. Korvat suuntautuivat Hetkeen päin ja harmaaturkki oli kuin puulla päähän lyöty. Kun Hetki oli lopettanut, Hohto jäi hetkeksi aukomaan ja sulkemaan kitaansa täysin sanansa menettäneenä. Sen katse oli muuttunut intensiivisestä yllättyneeksi ja hämmentyneeksi ja häntä oli laskenut aavistuksen alemmas. "Öh..." Se haki jälleen sanojaan. "Aika... Siis miksi tällä tavalla?" Se kysyi ehkä vähän epämääräisesti. Se ei ollut vihainen tai ärtynyt, lähinnä hyvin hämmentynyt toisen tavasta ottaa asioista selvää. Tapa poikkesi suuresti Hohdon tavasta kohdata asiat ja kysyä.
Pienen hetken ajan kerättyään ajatukset Hohto tuntui saavan otteen ajatuksistaan ja mietti hetken miten sanoisi asiansa selkeästi. "Tämä lauma on minulle todella tärkeä." Hohto aloitti. "On totta, että pyrin myös Kotkankynnen ystävänä, mutta en ikinä, ikinä, asettaisi perhettäni heikkoon asemaan pelkästään arvon takia. Jos minusta tuntuisi, että aikomukseni heikentäisi Sysimetsää, en taatusti pyrkisi betan asemaan." Hohto yritti selittää parhaansa mukaan tuntemuksiaan. "Tiedän, ettei sanani paljon paina, vaan teot kertovat enemmän. Kuten myös taisin sanoa aikaisemmin, luottamus ja arvostus pitää ansaita." Hohto tuskaili sanojen kanssa ja toivoi, että Hetkellä olisi edes jollainen käsitys mitä Hohto yritti kertoa. "Öh... Tuota... Mitä sinä haluat tietää?" Hohto yritti kysyä tarkennusta ja antoi toiselle vuoron puhua.
|
|
|
|
Post by Roxi on May 11, 2014 8:23:37 GMT 2
Hohto oli ymmärtänyt ainakin osan ideasta ja Hetken pointista. Ja meni ilmeisesti jopa aavistuksen sanattomaksi. Hetki ei kuitnekaan muuttanut asennettaan millään tavalla vaan pysyi entisellään se katsoi Hohtoon ja kuunteli mitä toisella oli sanottavaa ja kysyttävää. Hohdon esittäessä kysymyksensä Hetki oli valmis vastaamaan. " Koska en saanut muuta vaihto ehtoa tässä tilanteessa. Välimme on aina olleet aavistuksen hatarat ja ensinmäisenä sain sinusta käsityksen että pidät minua pelkkänä kilpailiana beta arvosta. En suorastaan saanut sellaista tilannetta tähän mennessä voidakseni ylipäätään puhua asiasta kenekään kanssa. Se miksi valitsin teistä kahdesta sinut oli se etten koe laumassamme olevan ketään niin vahvasti alfa tyyppiä kuin Kotkankynsi. Yksikään laumamme jäsenistä ei olisi siihen pestiin ollut parempi. Ja mitäpä lauman nartun voisivat havitella kuin unorta ja koemaa alfaa johtamaan joukkoa. Sinun kantasi jäi tapaamisessa aavistuksen epäselväksi joten halusin ottaa selvää mistä oli kyse. Kun ymmärsin että aijot pyrkiä Betan paikalle halusin tietää miksi minun tai lauman pitäisi hyväksyä sinut alfan rinnalle sutena johon meidän kaikki tulisi luottaa oli tilanne mikä hyvänsä." Hetki kertoi selveentääkseen kantaansa. Pahalla se ei ollut tilannetta tähän vienyt vaan oli tavallaan halunnut nähdä käytännössä nuorison reaktion uusiutuvaan tilanteeseen.
Laumassa tapahtuvat muutokset olivat ehkä korkeimmillaan Hetkenpäässä koska seo li pitkänä siellä jo elänyt vanhojen perjaatteiden mukana ja nyt kaikki oli muuttumassa uuden nuoren alfan ohjauksella, eikä Hetki pistänyt muutoksille vastaan vaan aikoi elää niiden mukana siinä missä oli tähänkin asti mennyt. Mutta se halusi olal varma että tie olisi oikea niin sille itselle kun koko laumalle. Jos laumaa johtava nuori olisi jollain tavalla epäilyttänyt HEtkeä olisi Hohdon sijaan ollut kohteena tuore alfa. Mutta Hetki koke helpommaksi selvittää betan sijaa pyrkivän alfan ystävän tapoja toimia tilanteissa joissa haasteet tulisivat varmasti olemaan vastassa.
Hohdon jatkaessa puhumista esittäen lopuksi kysymyksen mitä Hetki halusi tietää. Siinäpä vasta kysymys. Hetki kertoi usein mielummin mielipiteensä suroaan ja päin lärviä mutta nyt tilanne oli kuitenkin se että Hetki oli testannut Hohtoa omalla erikoisella tavallaan saaddakseen kaiken todellisuudessa selville eikä pelkkiä sanoja. " Kiitos Hohto ymmärryksestä. En tarvitse enää mitään tietoa. Tämän ajan sisällä oeln oppinut sinusta paljon. Tiedän reaktiosi tietyissä tilanteissa ja suurinpiirtein paineensietokykysi. Ja tulet varmasti harjoittamaan niitä edelleen edetessäsi unelmasi mukana. Kunhan muistat aina sen yhden asian jonka olet ainakin minulle antanut erittäin selkeästi. Toimit lauman eduksi siinä missä lauma toimii sinun etunasi. Meistä yksiknää ei kulje yksin niin kauan kun meillä on lauma. Lauma jota johtaa alfa, alfa johon meidän kaikkien on luotettava ja opittava pitämään yhtä. Tämä kaikki koskee minua, sinua, Kotkankynttä sekä koko laumaa ainuttakaan yksilöä unohtamatta. Me emme yksin ole mitään verrattuan sihien mitä olemme laumana. Tämä lauma on ainakni minun aikanani ollut aina yksi vahvimmista ja suurimmista laumoista ja uskon sen vielä nousevan tästä ylöspäin. Niin kauan kuin me muistamme pitää yhtä kokonaisena perheenä. " Hetki puhui ja hiljeni sitten miettien oliko Hohto nyt ymmärtänyt pointin mitä Hetki oli yrittäynt kertoa.
|
|
|
|
Post by Harine on May 11, 2014 13:35:48 GMT 2
Hohto kuunteli Hetken sanoja, nyt jo hieman yllätyksestä toipuneena. Silti arpikaula jaksoi yllättää jälleen, tällä kertaa Hohto oli kuitenkin paremmin valmistautunut.
Narttua hymyilytti Hetken sanat Kotkankynnestä, muttei siihen kuitenkaan kommentoinut mitään. Totta luultavasti joka sana. Se itse ei ollut asiaa ajatellut ehkä ihan samasta näkökulmasta, mutta eipä sillä niin väliä ollut, kerran lopputulos oli kummallakin sama. Siinä Hohto oli samaa mieltä, ettei se keksinyt ketään muutakaan täyttämään Ovelan paikkaa.
Yleisesti ottaen moni asia kävi nyt yhä enemmän järkeen Hetken puhuttua. "Saitko vastauksen pohdintaasi?" Se kysyisi heti kun vain saisi suunvuoron. Kysymys oli tärkeä, sillä vaikka Hohto tuntisi olevansa pätevä ja luotettava, jos muut laumalaiset kääntyisivät sitä vastaan ennen kuin mitään oli varsinaisesti päätetty, täytyisi hukassa silloin jotakin vikaa olla ja Hohto oli tehnyt hyvin suuren virheen itseään arvioidessaan. Harmaaturkki ei halunnut laumalle mitään pahaa, ja luopuisi haaveistaan mikäli sitä todella vastustettaisiin. Tarvitsen vain yhden suden. Jos edes joku uskoi Hohtoon ja sen kykyihin, ei narttu voisi täysin väärässäkään olla. Tilanne olisi tuolloin täysin eri.
Hohto mietti aikaisempien tapaamisten käyttäytymistään ja pohti miksi Hetkellä oli hutera kuva Hohdosta. Varsinaisesti käytöksestä Hohto ei löytänyt kovinkaan paljon moitittavaa, vaan pikemminkin ongelma taisi olla siinä, ettei Hohto juuri kertonut itsestään muille. Se oli aina ollut varsin lyhytsanainen ja voi olla että muut tulkitsivat sen negatiivisena reaktiona. Toisaalta, juuri samasta syystä Hohto ei tuntenut Hetkeäkään kovin hyvin. Ainakaan ennen tätä "tapausta". Arpikaula oli puhunut niin paljon, ettei varmaan koko laumassa olo aikanaan ollut puhunut ennen tätä hetkeä niin paljon. Narttu hymähti ajatuksilleen ja tajusi, että jälleen se jäisi lyhyt sanaiseksi ellei lisäisi jotain. Se mietti hetken, ennen kuin heitti jälleen kysymyksen, jonka vastausta Hohto ehkä jopa pienen pienesti pelkäsi. "Uskotko sinä, että minusta on siihen?" Se kysyi suoraan. Hetken puhe oli aavistukse muuttunut, vaikkakin toisen asento ei.
Kun Hetki antoi opetuksen kaltaisen puheen, Hohto kuunteli vaiti. "Kyllä." Se vastasi viimeisiin sanoihin tapansa mukaan lyhyesti. "Tarkoitan siis, että ymmärrän." Susi lisäsi kuitenkin nopeasti. Se todellakin oli ymmärtänyt mitä Hetki tarkoitti. Se oli asiasta samaa mieltä ollut alunalkaenkin. "Kyllä, nousemme vielä." Hohto myös totesi varmana siitä, ettei Sysimetsä jäisi muiden jalkoihin. Loppujen lopuksi Hohto oli yksinkertainen susi, joka toivoi perheeseensä vain hyvää. Se ei varsinaisesti halajanut valtavaa laumaa, vaan perheen, joka piti yhtä ja joka oli tarpeeksi vahva, etteivät muut laumat tai vaikeudet aiheuttaisi liikaa huolta.
|
|
|
|
Post by Roxi on May 11, 2014 19:12:15 GMT 2
Vihdoin joku oli ymmärtänyt Hetken sanat turhaan väännettynä rautalangasta monia kertoja. Hetki tuhahti tyytyväisenä kun Hohto tuntui ymmärtävän sitä. Hohdon ensinmäinen ja toinen kysymys sai tovin odottaa vastaustaan kune Hetki antoi miellelleen rauhan. Sen suorastaan liikkumaton asento vvaihtui leppoisaan seisahdukseen hännä laskiessa tasaisesti lähemmäksi maata ei alistuakseen tai muutenkeen mielistelläksene mitään nyt heti ole asemassa johon seo li tähdännyt Hohdon kanssa. Hetken katse siirtyi jälleen tiiviisti Hohdon silmiin täten Hohto saisi parhaiten selkoa Hetken sanojen merkityksestä.
" Sain vastaukseni mitä hain ja enemmänkin. " Se vastasi ihan ensinmmäisenä pitäen pienen tauon jatkaakseen. " Ja sinusta on siihen jos todella sitä haluat. Kuten tiedät pelkästään sisäinen tahto ei sitä tee sinusta. Eikä se että Alfa valitsee sinut betaksi. Vaan sinä itse. Oletko siihen valmis? Haluatko sitä? Onko se päämääräsi? Ja mitä olet valmis tekemään arvosi ja etenkin perheesi eteen? " Hetki sanoi ehkä jopa aavistuksen emomaisesti tokikaan ei mitenkään loukkaavasti mutta HEtki tiesi miten tavoitteiden kohtaaminen todellakin varmana asiasta oli paljon helmpaa.
" Kun tiedät itse oelvasi valmis ja osaat vastata jokaiseen kysymykseen mielessäsi tiedät olevasi valmis." Hetki lisäsi kääntäen katseensa eteenpäin horisonttia kohti. Hohto oli ymmärtänyt asian vaikkakin edelleen lyhyt sanainen olikin Hetki antoi toisen olla oma itsensä Ei se aikonut muuttaa Hohtoa sutena vaan halusi nuorikon ymmärtävän että Hetki oli ainakni susi joka tulisi tekemänä lauman eten arvostaan huolimatta kaiken.
" Ja Hohto. Luotan siihen että kun tilanne on oikea olet siihen valmis ja saat ainakin minun tukeni asemallesi. " Hetki totesi vielä viimeisenä.
Hetki oli hyvällään ettei se ollut vanha koira jonka temput ja asiat tunnettiin joe ntuudestaan. Sillä oli monta seikkaa mitä se voisi ehkä tulevaisuudessa opetta lauman nuorimmille tai miksei vanhemmillekin. Hetken kokemus monista seikoista kuullostaisi varmasti ennen kaikkea mahtavilta tarinoilta sudesta joka viimeiseen asti pysyisi laumansa tukena vaikka miten pohja mutia myöten käytäisiin taisteluun peheen puolesta.
Ymmärsi sitä kukaan tai ei tämä oli hetki jolloin Hetki oli oman hetkensä ruhtinas.
|
|
|
|
Post by Harine on May 12, 2014 15:38:31 GMT 2
Hohto vaihtoi painoaan jalalta toiselle, odottaen milloin Hetki vastaisi. Pitkältä tuntuvan ajan jälkeen susi alkoi puhumaan ja Hohto kuunteli. Ensimmäiset sanat eivät kertoneet, odottiko Hohtoa negatiivinen ja positiivinen vastaus. Onneksi harmaaturkin ei nyt tarvinut juuri odotella sanoille jatkoa. Vastaus yllätti positiivisesti nartun. "Kyllä uskon itseeni. Mikäli muu lauma olisi ollut minua vastaan, epäilisin silloin itseäni ja arviointikykyäni." Hohto sanoi rehellisesti oman näkemyksensä, ilman turhaa vaatimattomuutta taikka pöyhkeilyä. Hohto ei pelännyt vastuuta, se oli jo varsin nuorena (ehkä liiankin nuorena) katsonut Muiston perään laumattomana sekä laumassa. Se oli tullut nartulle luonnostaan. Muiston menehtyminen oli ollut suuri menetys, suru ja suuri kolaus sen itsetunnolle, mutta susi kapusi pikkuhiljaa takaisin jaloilleen. Jos jokin asia tuntuisi sudesta vielä epävarmalle, olisi se epävarma ajatus siitä, että Hohto saisi jotenkin pilattua kaiken ja se kostautuisi laumalle samalla tavalla kuin sen veljelle oli kostautunut. Tyhmä ajatus. Hohto tiesi sen, mutta aina sellaisiakin eksyi mieleen puolivanhingossa. Lauma piti yhtä. Kaikki katsoivat kaikkien perään ja kaikkien panos vaikutti. Jokaisella on tehtävä ja siksi systeemi toimi. Alfa piti huolta laumalaisesta ja yhtälailla laumalainen piti huolta alfasta.
Aseman havittelu siis todistaisi muiden laumalaisten lisäksi myös sille itselleen, että Hohto todellakin kykeni siihen. Ei se voisi olla täysin valmistautunut etukäteen, vaan suurin oppi tulisi vasta kokemuksen kautta.
"Minä tekisin mitä vain laumani, perheeni, eteen. Luotan siihen, että muutkin laumasta ovat valmiita tekemään samoin." Se lausahti. Arvoa se havitteli enimmäkseen siksi, että se tuntui luonnolliselta sudelle. "Olen valmis tekemään sen, mitä minulta odotetaan ja vaaditaan. Jos siihen en pysty, väistyn paremman tieltä ilomielin." Harmaaturkki vastasi toisen esittämiin kysymyksiin. Ei se tietenkään ilman mitään näyttöä kenellekään alkaisi nöyristelemään ja väistymään, minkä Hetki luultavasti oli jo nähnytkin. Sen verran oman arvon tuntoa sudella oli. Se kyllä pistäisi vastaan, jos joku alkaisi nenille turhaan hyppimään, kuten se tekisi nytkin.
Hetken sanat lämmittivät Hohdon mieltä ja harmaaturkki heilautti häntäänsä pari kertaa. "Kiitos." Narttu arvosti sanoja todella. Se, että joku tukisi sitä, kun sen aika koittaisi, merkitsi todella paljon sille. "Haluan sinun tietävän, etten ota tätä kevyesti. En tee tätä hetken mielijohteesta, vaan olen kyllä miettinyt asian läpi huolella ja pohtinut vaihtoehtoja. Omissa ajatuksissani olen tullut siihen tulokseen, että minä sopisin täyttämään betan paikan." Hohto seisoi myös huomattavasti rennompana, mitä se hetki sitten oli. Tuntui, kuin valtava taakka olisi nostettu sen harteilta. Hohto ei pitänyt siitä, että lauman sisällä oli kitkaa. Nyt kun Hetki oli kertonut sen todellisista motiiveista, ymmärsi harmaaturkki toista huomattavasti enemmän ja ymmärsi miksi toinen oli tehnyt sen.
|
|
|
|
Post by Roxi on May 12, 2014 16:21:51 GMT 2
Hetki kuutneli Hohdon vastauksia hymähtäen ymmärtääkseen toisen puheen. Ei arpikaulalla ollut mitänä lisättävää enä äkaiken puhumisne jälkeen asiaan. Hohto vaikutti sudelta joka nimen omaan sopisi Betan virkaan ja Hetki oli tämän asian selvittänyt ehkä eri tavalla kuin joku muu olisi tehnyt. Mikäli esimerkiksi alfa pyytäisi laumalta jotakuta ehdolle tietäisi Hetki kenet valita ja miski. Se osaisi perustella niin alfalle kuin muulle laumalle miksi Hohto oli susi siihen pestiin ehkä parhaimpia tämän hetkisestä kokoonpanosta. " Et ainakaan jää tyhjin tassuin pyörritämään asiaa jos joku sitä sinulta kysyy." Hetki sanoi reippaasti Hohdolle.
Tilanne oli rauennut eikä kummallakaan ollut enää hiekkaa hampaissa narskumassa. Hetki oli ehkä jopa ylpeä Hohdosta siinä mielin että sinänsä niinkin nuori susi tietis tismalleen mitä halusi ja tekisi sen eteen myös töitä. " Uskon sinua. Eikä minulla ole mitään syytä epäillä miksi sinusta ei olisi. " Hetki sanoi kannustavasti ja jopa vanhan arpikaulan häntä heilahti puolelta toiselle iloisena.
|
|
|
|
Post by Harine on May 12, 2014 20:31:34 GMT 2
Hohto heilautti häntäänsä ja kasvoille nousi susimainen hymy. "Hyvä tietää." Narttu lausahti ensimmäisiin sanoihin. Seuraavat sanat nostivat Hohdon mielialaa entisestään. Lähtökohdiltaan niin epävarma, kireä ja turhauttava tilanne oli tehnyt täyskännöksen, eikä Hohto pistänyt pahakseen. Hetki tuntui olevan tyytyväinen löytämiinsä vastauksiin, mutta niin oli Hohtokin.
Nyt oli vain kysymyksenä, miten toimia tästä eteenpäin. Hohto ei osannut oikein sanoa. Narttu ei voinut sanoa omaavansa kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta. Se ei ollut nähnyt edes sivusta, miten pääsi asiassa eteenpäin, olihän tämä sen ainoa lauma, jossa se oli koskaan ollut. Sysimetsä oli tähän saakka ollut niin rauhaisa ja muuttumaton Hohto vilkaisi Hetkeä. "Nyt tosin en tiedä miten pitäisi toimia tästä eteenpäin." Hohto huokaisi ja myönsi asian ääneen.
|
|
|
|
Post by Roxi on May 13, 2014 9:14:51 GMT 2
Hetki ravisteli turkkiaan kuunnellessaan Hohtoa joka lausahti toteamusken joka sai Hetken kääntämään päänsä Hohtoon. " Perjaatteessa et voi tehdä vielä mitään vaan joudut odottamaan ehkä seuraavaan lauma kokoontumiseen jossa mahdollisesti otetaan lauman asioista enemmän puheeksi ja alfa ilmoittaa tarvitsevansa betan virkaan jonkun. Tai sitten astut asekeleen edemmäs ja teet itse aloitteen ja menet alfan puheille kertoaksesi että haluat betaksi jolloin taas lauma kasataan yhteen ja asia otetaan kaiken järjen mukaan puheeksi koko lauman päätettäväksi. " Hetki sanoi. Nini oli kaksi vaihto ehtoa joko odottaa että alfa kasasi lauman kasaan tai sitten lompsia itse alfan luo ja kertoa että halaji betan virkaa joka on vapaana. Hetki ei nähnyt kumpaakaan ideaa huonompana. Koska lauman tilanne oli pysynyt tasaisena ehkä jopa harmittavan pitkään. Sen siaan että Hetki kaipasi ehkä pientä vipinää elämään ei se toivonut mitänä murheita laumalle.
" Mutta mitä jos lähtisimme etsimään jotain syötävää pesillä taitaa odottaa jonkin verran nälkäisiä jäseniä. Ja minulla ainakin on nälkä. " Hetki totesi pirteästi.
Ehkä vanha mutta silti niin eloisa,.
|
|
|
|
Post by Harine on May 13, 2014 18:48:29 GMT 2
Hohto kuunteli Hetken ehdostukset ja oli samaa mieltä. Narttu nyökkäsi ymmärryksen merkiksi. Nyt sen pitäsi vain odottaa otollista hetkeä toimia. Jos Hohto tapaisi Kotkankynnen sopivassa tilanteessa, se kertoisi missä mentiin.
Kun Hetki otti puheeksi saalistuksen, Hohdon häntä heilahti reipasta tahtia pari kertaa. "Kuulostaa hyvältä" Hohto sanoi yhtälailla pirteänä. Harmaaturkki oli tyytyväinen juuri sen hetkiseen tilanteeseen. "Olen valmis kun sinäkin olet" Hohto sanoi ja päästi tyytyväisen murahduksen.
|
|
|
|
Post by Roxi on May 14, 2014 11:13:48 GMT 2
Hetki haukahti Hohdon toteamukseenn saalistuksen kuullostaen hyvälle. siihen perään Hohto toesi olevansa valmis kun Hetki olisi. Hännä heilautus ja siinä samassa Hetki oli jo matkalla " Niinkö, ota sitten kiinni jos mielit saada jotain purtavaa." Hetki lausahti leikkisästi jatkaen matkaansa eteenpäin. Teitenkin pieni kisa ennen varsinaista työtä oli aina paikallaan vaikka Hetkellä nyt ikää olisikin. Tässä oli nyt jo tovi jaariteltu ja puhuttu suut puhtaaksi. Hohto tunsi nyt Hetken aavistuksen paremmin ei tokikaa nettäkö vanhalta koiralta temput kesken loppuisi. Eheei niitähän sillä oli vielä vaikka kuinka. Eihän sitä koskaan tiennyt milloni iskisi tiukka paikak ja tarvittiin muutakin kun voimaa ja hyvää kuntoa piti aina olla vara suunnitelma tilanteessa kun tilanteessa.
|
|
|
|
Post by Harine on Jun 1, 2014 18:05:22 GMT 2
Hohto katsoi Hetkeä hämmästyneenä ja kallisti päätään sivulle. Sekuntien päästä kuitenkin toisen naamalle nousi susimainen hymy ja häntä heilahti nopeaan tahtiin puolelta toiselle. Se otti ensimmäiset juoksuaskeleet aavistuksen jähmeästi rakenteensa vuoksi, mutta kun se pääsi vauhtiin, susi juoksi varsin vaivattomasti. Se juoksisi toisen rinnalle ja jopa ohi, ellei Hetki nopeuttaisi askeliaan. "Ota sinä minut kiinni. Tietenkin jos vain kykenet!" Se haukahti leikkisästi.
Hämärä ei haitannut harmaaturkkia nimeksikään. Nyt olisi paras hetki napata piilostaan esiin kömpiviä jyrsijöitä, jotka luulivat olevan hämärän suojelussa. Vääriä luuloja. "Nappaan vaikka jokaiselle laumalaiselle oman kokonaisen saaliin!" Hohto jopa uhosi puoli tosissaan ja vilkaisi Hetkeä.
|
|
|
|
Post by Roxi on Jun 1, 2014 19:17:21 GMT 2
Hetki sai harmaaturkin rinnalleen ja pian sen hätnä viipotti sen kuonon ohitse. Tuhadus kävi kun Hetki kiristi tahti ja koettaisi napata Hohtoa hännänpäästä leikkisästi. " miksi kun voit raahata tämän vanhuksen hyvälle apajalle. " Se totesi leikkisästi jatkaen.
Hämärä tuntui oelvan Hetkelle ja Hohdolle kumpaisellekin se oivallisin aika vuorokaudesta saalistamiseen. Hohto uhosi peräti saalistaa jokaiselle oman kokonaisen saaliin. Hetki hymähti huvittuneesti toiselle. " niin varmasti. Varmaan kannatkin kaiken itse. " Hetki vinkkasi leikkisästi Hohdolle.
|
|
|
|
Post by Harine on Jun 2, 2014 14:00:11 GMT 2
Hohto nautti uudesta vapauden tunteestaan. Kuin suuri paino olisi nostettu nartun harteilta. Hohto vilkaisi taakse jäävää Hetkeä ja päästi naurahduksen kaltaisen ääneen. "Sinä tiedät jo parhaat paikat, joten ei minun tarvitse raahata sinua mihinkään." Se heitti takaisin ja hiljensi vauhtiaan aavistuksen. "Sinä se raahaisit minut."
Kun Hetki puhui vielä saaliin kantamisesta, Hohto nosti päätään. "Tietenkin" Se sanoi jo täysin leikillään ja olisi iskenyt silmä jos olisi osannut.
Kalakallio oli kohtuullisen hyvä paikka napata pieniä eläimiä, jotka suuntasivat joko järvelle päin tai sieltä pois. Kesällä kalan raadot houkuttelivat muitakin kuin lintuja syömään raatoja ja se oli kuin seisova pöytä laumalaisille. Harmi vain, että vielä oli liian aikaista kunnon kuhinalle. Etsivä löytää.
|
|
|
|
Post by Roxi on Jun 2, 2014 15:05:00 GMT 2
Hetki päästi lepposian haukahduksen ikään kuin narununa Hohdon puheille. " Ehet kai sinä luule että tälläinen vanhus jaksiasi raahata sinua pitkin reviiriä. " Se jatkoi leikkisästi huvittuneena tilanteesa itsekin. Hetki oli ehkä vanha mutta sitäkin paremmassa kunnossa.
Hetki kuvitteli mielessään päivän kun se olisi todellakin vanha eikä siitä olisi enää metsälle vaan jäisi pesille tarinoimaan elämästään. " Voitko kuvitella että vielä tulee päivä kun minä lötkötän pesillä paistattelemassa päivää ja kerron nuorille tarinoita aloittaen... Voi silloin kun minä olin nuori... lauseet. " Hetki sanahti se ei jokseen nähnyt itseään tarinankertoja mummuna pennuille joten se uskoi menehtyneesä viimeisten voimiensa varassa mielummin metsäreissussa tai reviiriä puollustaessa ellei kuumakesä tai vuorostaan kylmä talvi korjaisi omiaan pois.
Onneksi ei ollut vielä aika murehtia sitä vaan nyt oli aika saada purtavaa jos ei koko laumalle niin ainakin kaksikolle.
|
|
