|
|
Post by Harine on Aug 21, 2014 9:50:25 GMT 2
//Nuormetsän laumakokoontuminen kyseessä. Kaikki laumalaiset siis paikalle, ei pelijärjestystä. Pistetään lauma raiteilleen.  // Osma seisoi pesäalueen reunalla. Ilta alkoi hämärtymään, joten nyt olisi hyvä hetki, kun lauma olisi aktiivisimmillaan. Ilon aikaisemmat sanat olivat saaneet puhtia suteen. Lauma ei voinut selviytyä ilman johtohahmoa, joten sellainen oli löydyttävä. Ei auttanut odotella, vaan kerran tilaisuus olisi, se kannattaisi käyttää. Rehellisyys oli nyt valttia, sekä suorat puheet. Susi vilkuili ympärilleen josko Iloa näkyisi. Toinen ei voinut olla kaukana. Valkoturkki päästi pari murahduksen ja haukahduksen sekaista kutsua mahdollisille lähellä oleville laumalaisille, jonka jälkeen se nosti kuononsa kohti taivaita ja päästi ilmoille pari matalaa ulontaa, niille jotka olivat kenties kauempana. Tämän jälkeen valkoturkki asteli keskelle pesäkoloja, korjasi ryhtinsä, nosti häntänsä ja odottaisi muita saapuvaksi. Se ei alkaisi isottelemaan, vaan piti silti olemuksensa rentona, mutta itsevarmana. Susi oli tehnyt tämän kerran aikaisemminkin, se pystyisi siihen toistekin. Osma ei halunnut vaikuttaa sudelta joka tulee ja valloittaa, siitä ei seuraisi mitään hyvää. Tietenkin oli mahdollisuus, että kaikki meni päin honkia, mutta Osma halusi pysyä positiivisena. Tuuli oli tapansa mukaan ollut metsällä ja oli jo palaamassa takaisin pesille rusakko veltosti roikkuen sen hampaissa. Se oli tarpeeksi lähellä, että se kuuli molemmat kutsut ja jolkotteli ripeään tahtiin pesille. Uusimmalla laumalaisella oli selvästi asiaa ja nartulla oli pieni aavistus mitä asia mahtoi koskea. Pian se näkikin uroksen keskellä pesiä. Tuuli ei voinut väittää tuntevansa Osmaa vielä, mutta sen verran susi oli jo pyörinyt laumassa, että harmaaturkki oli jättänyt epäilynsä pois. Tuuli tervehti toista neutraalisti, häntä pienesti heilahtaen ja sai samanlaisen tervehdyksen takaisin. Narttu pudotti rusakon yhden pesäkolon suulle ja kääntyi Osmaan päin. "Sinulla on siis asiaa. Mitä asiasi mahtaa koskea." Se heitti kepeästi. Osma hymyili "Lyhyesti sanottuna? Tulevaisuutta."
Tuuli nyökkäsi tietävänä. "Entä pidemmästi sanottuna?"
"Kohta sen näkee." Valkoturkki vastasi. |
|
|
|
Post by Roxi on Aug 21, 2014 19:54:12 GMT 2
// Tääältä tullaaan tännekin xD //
Ilo ei tosiaan ollut pitkälle ehtinyt vaan pyörsi oitis Osman kuullessaan paikalle.
" Iltaa " Se totesi rieppaalla äänelle ja normaaliin pyllähdyksensä siaan narttu jäi seisomaan tasajaloin piakalleen ryhti tietenkin moitteettomana. Se oli Osmalle kunnioittavan katseen viestittäen täten toiselle uskoa itseensä ja siihen mitä oli tekemässä. Tuulen suuntaan Ilo loi susimaisen hymyn ja pään nyökähdyksen. Kuulumisia ehitsi varmasti vaihtaa ajallaan nyt se toivoi laumalaisia pian paikalle.
|
|
|
|
Post by Silkki on Aug 27, 2014 11:44:15 GMT 2
Suuri, vanha susiuros kuuli laumalaisensa kutsun ja vilkaisi nuorta narttua, jonka kanssa oli lähtenyt metsälle. Ei kai tässä auttanut muu kuin palata takaisin. Uros kääntyi ympäri mustankirjava Lilja mukanaan. He palasivat reippaasti jolkotellen pesille, jonne lauma näytti hitaasti mutta varmasti kerääntyvän. Suuri uros jäi katsomaan asetelmaa lempeät silmät täynnä vuosien kokemuksen mukanaan tuomaa viisautta. Uros tiesi tarkalleen, miksi he olivat tässä, mutta se ei tarkoittanut, että susi olisi pitänyt siitä.
"Hei", vanha uros tervehti kaikkia syvällä äänellään. Kaataja oli ehkä vanha ja hieman raihnainenkin, mitä liikkumiseen tuli, mutta uros ei antanut sen olla esteenä, kun se seisoi häntä korkealla tasajaloin laumansa edessä. Tummanharmaa susiuros antoi lempeän katseensa kiertää jokaisessa laumalaisessa, ennen kuin kiinnittyi Osmaan. Toinen oli heidät kutsunut paikalle; puhuisi nyt sitten. Uros oli luopunut metsästyksestä tämän takia, joten Osman olisi paras aloittaa pian. Kaataja ei istunut alas, vaan jäi seisomaan odottaessaan, että Osma kertoisi, mitä pohti. Lilja sen sijaan asettui maahan makaamaan ja katseli valppain silmin ympärilleen. Taasko he kokoontuivat vaihtamaan kuulumisia?
|
|
|
|
Post by §usipoika on Sept 1, 2014 19:31:45 GMT 2
Valkea turkkinen narttu asteli pesäkolojen suunnilla ja kuullessaan kutsun se lähti suuntaamaan kohti pesiä ja saapui sinne häntäänsä rauhallisesti heilauttaen, se asettui vähän matkan päähän Kaatajasta ja jäi odottamaan mitä asiaa Osmalla olisi. Sokea narttu hamuili katseellaan jotain, mutta tyytyi lopulta vain laskeutumaan makuulle ja laskemaan kuononsa etutassujen päälle. Orvokki alkoi tulla esiin kuorestaan ja alkoi pikku hiljaa kaipaamaan jopa laumalaistensa seuraa. //Lyhyt  // |
|
|
|
Post by Harine on Sept 6, 2014 18:24:01 GMT 2
//Sori että kesti. Piti oikeesti miettiä, että miten tämän nyt hoidan fiksusti.  // Osma tervehti hännän heilautuksella ja nyökkäyksen tapaisena jokaista laumalaista, joka saapui vuorollaan paikalle. Valkoturkki huomasi olevansa jopa yllättynyt siitä, että jokainen oli saapunut, vaikka kutsun teki laumalainen. Kenties muutkin aavistivat mistä oli kysymys. "Tervehdys jokaiselle ja kiitos, että saavuitte näinkin nopeasti ja monilukuisina." Susi aloitti ja katsahti jokaista ja yritti löytää merkkejä toisten mielialasta ja ajatuksista. "Osalla on varmasti idea tai pari, miksi kutsuin teidät paikalle. Lyhyesti ja suoraan sanottuna laumamme hierarkia on epäselvä, ellei jopa rikkonainen. Haluan tehdä asialle jotakin. Käytännössä laumaltamme puuttuu sekä beta, että alfa. Minun on ollut hyvin vaikeaa hyväksyä sitä tosiasiaa, etten ole nähnyt laumani alfaa ollenkaan. Kukaan ei näytä tietävän, missä hän on tai milloin jos koskaan on tulossa takaisin. En keksi yhtikäs mitään tarpeeksi hyvää syytä jättää oma laumaansa tällä tavalla oman onnensa nojaan." Osma puhui vain totuuden julki, minkä jokainen taatusti tiesi. Se ei ollut mukavaa kuultavaa, mutta se oli fakta. "Uskon, että Katala on ollut hyvä alfa, mutta asiat muuttuvat. Minusta on aika miettiä tulevaa ja ennenkaikkea laumamme parasta. Siksi mielestäni olisi aika valita uusi alfa ja beta." Valkoturkilla ei ollut mitään tietoa, kuinka lojaaleja muut laumalaiset olivat Katalaa kohtaan, mutta asia ei voisi enää odottaa. "Ensimmäisenä vaihtoehtona alfan paikalle minulla tulee tietenkin mieleen Kaataja." Susi sanoi ja katsoi toista puhuessaan. "Mutta ilmeisesti olet hyvin tyytyväinen nykyiseen asemaasi, etkä halaja muille paikoille, muuten meillä ei olisi tätä keskustelua nyt." Osma puhui päättelystään ääneen, voisihan susi olla väärässäkin. Susi paransi ryhtinsä ja nosti häntänsä ylös ennenkuin jatkoi. "Mikäli Kaataja ei ole halukas siihen tehtävänää, ehdotan itseäni." Valkoturkki sanoi ääni järkähtämättömänä ja itsevarmana ja susi hiljentyi hetkeksi, mikäli jollakin olisi jotakin sanomista, puolesta tai vastaan. |
|
|
|
Post by Roxi on Sept 6, 2014 20:44:59 GMT 2
Ilo seurasi paikalle tulleita laumalaisia häntäänsä tervehdykseksi heilauttaen, sokealle nartulle se huakahti iloisesti. Ilo katsoi Kaatajan suuntaan kunnioittavasti syystä ja toisestla. Osman aloittaessa puheensa Ilo käänsi katseensa urokseen. Toinen puhui asiaa ja kertoi oman näkemyksensä selkeästi. Iloa ehkä jäi kaihertamaan sana valinnat isäänsä kohtaan joten se avasi suunsa. " Aavistuksen sanoihisi lisäten minä en henkilökohtaisesti usko että Katala olisi jättänyt meidät noin vain. Pelkään itse pahinta että Isäni on menehtynyt talven aikana mutta totuutta emme tiedä ja lie saammeko koskaan tietääkkään. Kunnioitus hänelle kaieksta huoliamtta meidän on mentävä eteenpäin ennen kun se on liian myöhäsitä siinä osma on oikeiassa. " Ilo sanoi ja hiljeni sitten kuulemaan mitä muu lauma sanoisi osman ehdotuksesta. Sillä ei siis ollut mitään sitä vastaan eikä se varmasti jäänyt epäselväksikään.
|
|
|
|
Post by Silkki on Sept 7, 2014 14:58:32 GMT 2
Kaataja kuunteli Osmaa. Uros oli siis arvannut oikein. Susi kuunteli myös Ilon sanat, mutta ei hetkeen sanonut mitään. Osman epäsuorasti ilmaistessa, ettei uros ollut ottanut itselleen alfanpaikkaa, vaikka ensimmäinen valinta olisikin, susi ei voinut kuin nostaa häntäänsä korkeammalle ja suoristaa ryhtinsä astuessaan askeleen lähemmäs Osmaa katse terävänä ja suoraan toisen suden silmiin suunnattuna. Tummanharmaa susi saattoi näyttää pelokkaamman silmiin uhkaavalta, mutta tosiasiassa koko suuri keho vain viesti itsevarmuutta.
"Minä en ole alfa, en nyt, en koskaan. Olen vanha ja väsynyt", suuri uros aloitti. Hetken Osmaa tuijotettuaan, uros antoi katseensa kiertää laumalaisesta toiseen. "Minusta ei ole taistelemaan alfan asemasta ketään vastaan, eikä minusta ole puolustamaan laumaa. Te tarvitsette jonkun, joka pystyy pitämään teistä huolta. Valitkaa joku, joka on vahva ja viisas", uros lopetti, kääntyi ympäri ja asteli kömpelöin askelin sivummalle. Kaataja laskeutui makuulteen kankeasti. Uros oli sanottavansa sanonut. Loppu olisi lauman käsissä.
|
|
|
|
Post by Harine on Sept 10, 2014 7:56:55 GMT 2
Tuuli katseli uteliaana mihin suuntaan keskustelu kääntyi. Kaikki sanottu oli totta. Katalan poissaolo tuntui kaikkialla ja pian kävisi kuin Veren aikoihin Rinnemetsässä. Joku näkisi lauman heikkouden ja vain tulisi alfan paikalle ja tuhoaisi loputkin laumasta, ellei jotakin asialle tehtäisi. Sitä Tuuli ei halunnut. "Mielummin joku laumasta kuin tuntematon susi, joka luulee saavansa kaiken marssimalla tänne" Harmaaturkki sanoi ajatuksensa ääneen. Tuulille Kaataja olisi myös sopinut alfaksi, mutta toinen ei sitä halunnut ja narttu kunnioitti toisen tahtoa. Osma olisi hyvä vaihtoehto, lähes ainoa vaihtoehto, kun laumaa katsoi. Toisesta huokui joskus jonkinlainen isällinen lämpö, mikä oli nopeasti häivyttänyt nartun normaalit epäluulot tai varovaisuuden uusia kohtaan.
Kaatajan sekä Ilon sanoihin Tuuli nyökytteli voimakkaasti hyväksymisen merkiksi. Tuuli hetken kummasteli Kaatajan sanavalintaa siitä, että muu lauma valitsisi johtajan. Susi kuitenkin pian jätti asian sikseen ja päätteli vain, että toisella oli huono päivä ja että toisella saattoi kenties olla sama linja Tuulin kanssa; kunhan omasta laumasta tulisi niin pieleen ei voisi kovin paljon mennä. Sen näkee sitten.
"Ketään vähättelemättä, luulen, että Osma on tällä hetkellä paras valinta alfaksi" Narttu sanoi ja sitten vaipui hiljaisuuteen. Se oli sanansa sanonut, niinkuin oli halunnutkin. Nyt, kun se saisi vaikuttaa tällaiseen asiaan niin sen se tekisi. Parempi vahvistaa lauma nyt kuin odottaa, että joku tulisi ja ottaisi ja murskaisi kaiken. Elämä oli leppoisaa ja mukavaa tässä laumassa ja narttu halusi pitää sen sellaisena. Tuuli vilkuili pienesti muiden laumalaiseten reaktioita. Se ei halunnut olla ketään vastaan ja nyt harmaaturkki varmisteli, ettei kukaan hermostunut sen sanoista.
|
|
|
|
Post by §usipoika on Sept 14, 2014 16:49:28 GMT 2
Orvokki kuunteli uteliaana muiden keskustelua ja jollain tavalla paloi halusta päästä siihen mukaan, mutta ei sillä ollut mitään sanottavaa, eihän se edes tuntenut koko Osmaa. Valkeasta nartusta oli outoa laittaa näin tuore jäsen alfan paikalle, muttei tiennyt kyllä muutakaan vaihtoehtoa kerta kun Kaatajakaan ei halunnut alfaksi. Pieni pelko kuitenkin oli sokean nartun sisällä. Osma ei tuntenut häntä kunnolla eikä narttu Osmaa, eihän vain uros ajaisi turhaa sokeaa narttua pois? Ja jos ajaisi mitä narttu tekisi, sillä ei olisi mitään mahdollisuuksia selvitä talvesta. Orvokki päätti tehdä kaikkensa jotta saisi vakuutettua uudenkin alfan ja olisi lauman jäsen ansaitusti eikä vain säälistä.
Orvokin mielestä toisten puheissa oli järkeä lauma tarvitsisi alfan ja sillä hyvä.
|
|
|
|
Post by Roxi on Sept 14, 2014 18:48:27 GMT 2
Minun yli saa hypätä tässä välissä koska ilolla ei ole asiaan mitään lisättävää ja se pysyy sanojensa takana yhä ja osmaa kannattaa siis /// |
|
|
|
Post by Harine on Sept 15, 2014 8:16:08 GMT 2
Osma katsahti Iloa ja nyökkäsi tämän korjaukseen. "Aivan. Pahoittelen huonoa sanavalintaani" Se sanoi.
Kun Kaataja nousi ylös, nosti häntänsä ja korjasi ryhtinsä, valkoturkki piti oman ryhtinsä, eikä laskenut häntäänsä. Se siis piti nykyisen ryhtinsä ennallaan, muttei alkanut sen enempää isottelemaan. Aavistuksen eripariset silmät katsoivat itsevarmana, mutteivat uhkaavana takaisin. Osma nyökkäsi ymmärtävänä Kaatajan sanoihin. Kun Kaataja asettui maahan, toisen olemuksessa oli tiettyä lopullisuutta. Toinen oli selvästi sanottavansa sanonut.
Kun Tuuli sanoi sanottavansa, Osma hymyili lempeää sudenhymyään toiselle kiitokseksi. Nartulla oli selvästi vielä jotain pientä epävarmuutta häntä kohtaan, mutta toinen näki asian kokonaisuuden. Ilo oli luvannut tukevansa valkoturkkia, joten Osma katsahti Orvokkiin, vaikkei toinen näkisikään elettä. Toinen oli ollut hiljaa ja Osma yritti löytää elekielestä vastauksia ennenkuin aukaisi kitansa puhuakseen. "Kysykää, epäilkää, mitä vain. Vastaan kyllä parhaani mukaan." Osma halusi, että jokainen sanoisi mielipiteensä, jottei kenelläkään jäisi mitään hampaankoloon. Siitä harvoin seurasi mitään hyvää. "Orvokki, olet ollut kovin hiljaa. Älä turhaan säästele sanojasi." Osma lausahti rauhallisesti. Osma ymmärsi yhtäkkiä, että se voisi alkaa näkemään itsensä jälleen alfana, sillä muu lauma, tai ainakin suurinosa siitä, oli myötämielinen uroksen pyrkimyksille.
|
|
|
|
Post by Silkki on Sept 15, 2014 8:57:48 GMT 2
Kaataja siirtyi sen verran, että liikkui lähemmäs Orvokkia, ennen kuin painautui uudestaan maan tasalle. Suuri susi oli valinnut pysyä hiljaa hyvin yksinkertaisesta syystä: se uskoi, että jos sanoisi jotakin, muu lauma seuraisi helposti Kaatajan ehdotusta. Suuri harmaa susiuros ei halunnut, että alfan valinta ratkeaisi sillä, mitä susi sanoisi. Siksi valinta jäi muille. Kun Osma huomioi Orvokin, Kaataja yritti kevyesti kuonollaan tönäistä Orvokin kaulaa rohkaisuksi. Suuri susi, joka oli luvannut pitää huolta sokeasta ystävästään, oli lähellä ja pitäisi pienemmän puolia. Narttu olisi vapaa sanomaan, mitä haluaisi.
Uros katseli ympärilleen vihertävänharmaiden silmien katse surumielisenä. Jälleen kerran suden alfa oli vaihtumassa. Susiuros ei ollut niin varma, että olisi täällä enää pitkään todistamassa uuden alfan aikakautta. Se oli jo vanha ja väsynyt. Talven tullessa luita kolottaisi enemmän, jaloista tulisi vieläkin kankeammat ja liikkumisesta yhä tuskallisempaa. Jos susi jaksaisi tämän talven läpi, olisi ensi kesä ehdottomasti viimeinen. Uros oli elänyt pitkän ja hyvän elämän. Se ei enää tarvinnut mitään muuta kuin rauhaa ja tiedon siitä, että joku muu jäisi pitämään huolta uroksen perheestä.
|
|
//
//
//