|
|
Post by Roxi on Aug 31, 2014 17:38:14 GMT 2
// Elikkäs Aarnimetsäläiset kokoontuvat jälleen ja toivoisin tietysti jokaista tulemaan paikalle ja osallistumaan peliin. Vuoroja ei ole joten jokainen pompatkoon peliin kun siihen ehtinee. //
Valta oli levännyt yön yli ja valmistautui jälleen kutsumaan laumsa kasaan. Joten pari rivakkaa ulvahdusta ilmoille ja valkea uros istahti keskelle pesäkoloja olevalle aukealle nousematta tutulle turvalliselle pesäkivelleen. Se katsahti ympärilleen eikä näin äkkiseltään havainnut liikettä pesillä. Vaikak tiesi ettei Ruusu olisi ainakaan kaukana pennuistaan. Vipinää ja vilskettä riittäisi mutta asia tulisi olemaan tärkeä. Joten se uskoi laumansa voimaan jälleen kerran.
tovin meni aikaa kun käpy saapui pesille vaitonaisena mutta ylpeänä alfaansa kunnioittaen. Tälle Valta loi lempeän nyökkäyksen ja jäi hiljaa odottamaan muuta laumaa paikalle.
|
|
|
|
Post by Harine on Aug 31, 2014 20:45:11 GMT 2
//Surma saapuu  // Surma kulki lähellä pesiä ja kutsun kuullessaan se nopeutti vauhtinsa raviin. Ei mennyt montaakaan minuuttia, kun susi saapui pesille. Laumassa oli nyt hälinää penikoiden takia, mutta silti tunnelma oli ollut outo. Valtaa ei ollut paljoa näkynyt, mitä nyt Ruusulle jättänyt ruokaa säännöllisesti, mutta muuten alfa oli vaikuttanut nartun mielestä jopa poissaolevalta. Vallan kutsu oli siis positiivinen yllätys ja Surma toivoi saavansa lisää informaatiota tilanteesta. Koko lauma tuntisi, jos lauman alfalla hiertää jossakin. Saavuttuaan pian pesille, Surma huomasi lauman vielä olevn tuloillaan. Se tervehti Valtaa heiluttamalla häntäänsä matalalla ja laski päätään aavistuksen. Narttu ei sanonut mitään, vaan suuntasi pienen matkan päähän alfasta ja istahti. Se näkisi, kuulisi ja haistaisi hyvin mitä tapahtuisi. Nyt sen pitäisi vain odottaa, että muut saapuisivat. |
|
|
|
Post by §usipoika on Sept 1, 2014 18:49:49 GMT 2
Ruusu oli jättänyt nukkuvat pentunsa pesään ja lähtenyt jaloittelemaan hieman, sillä pentujen kanssa pesässä vietetty aika oli saanut siitä hieman kankean. Toinen syy siihen miksi Ruusu oli halunnut ulos oli se, että narttu oli alkanut huolestua puolisostaan. Tämän käytös ei ollut aivan normaalia Valtaa, eikä Ruusu osannut kuin arvailla syytä siihen miksi toinen oli ollut hieman vaisu vaikka pentujakin oli syntynyt. Omat epäilyksensä Ruusulla oli ollut, mutta se oli lähtenyt liikkeelle kerättyään sanansa valmiiksi ja kysyäkseen asiaa itse Vallalta. Kuitenkin ennen kuin Ruusu oli ehtinyt löytää Valtaa tämä kutsui jo laumaa kasaan pesiltä. Narttu käänsi askeleensa kohti pesiä ja pentujaan, samalla ikään kuin huokaisten helpotuksesta.
Pesillä Ruusu huomasi puolisonsa lisäksi Kävyn ja Surman. Ruusu heilautti häntäänsä heille ylpeän näköisenä, mutta ystävällisesti. Valtaa tämä katsoi lempeästi nyökäten ja kävi sitten makuulle pesänsä edustalle. Ja samassa pesän uumenista alkoi kuulua innokasta vinkunaa ja hetkessä sen suu aukolla olikin kolme pientä innosta kiiluvaa silmä paria. Pennut olivat päässeet ulos vasta muutamia kertoja ja siksi olivat alkuun hieman arkoja, mutta hetkeä myöhemmin ne jo kiipeilivät Ruusun päällä. Ruusu nuolaisi jokaista pentua muutaman kerran ja katseli heitä ylpeänä.
--
Kaisla asteli metsässä kohti pesää rusakko suussaan ja aikoi viedä sen Ruusulle ja metsästää sen jälkeen itselleen. Nuoren nartun aikeet kuitenkin keskeytti Vallan kutsu pesiltä ja se sai tämän tassuihin liikettä. Se suorastaan kiiti metsän läpi pesille ja hidasti vasta juuri ennen kuin saapui paikalle. Kaislakin oli huomannut Vallan käytösen muuttuneen, mutta ei ollut ajatellut sitä juurikaan, sillä hänestä tuntui kuin hänen olisi ollut todella vaikea tottua pentuihin, vaikka olikin ollut iloinen Ruusun ja Vallan puolesta oli jokin kaivertanut tämän sisällä. Pikku hiljaa narttu oli tottunut pentuihin ja alkanut jopa pitää niistä.
Kaisla tervehti kasvatti vanhempiaan kohteliaasti häntäänsä heilauttaen ja heilautti häntäänsä myös muille paikalla olioille. Kaisla kävi Surman viereen istumaan, Surmasta oli tullut nuorelle nartulle erityisen tärkeä hahmo tässä laumassa, sillä tämä oli omalla tavallaan auttanut Kaislaa kasvamaan ja päässyt nartun silmissä erityiseen esikuvan asemaan.
|
|
|
|
Post by Rat ki Rani on Sept 5, 2014 9:00:36 GMT 2
Kuura oli jo toipunut kevättalven koettelemuksestaan ja kulutti nyt enimmän osan aikaansa jälleen metsästäen. Se tietysti olikin tarpeen, koska laumaan oli tullut pentuja - asia jota valkoturkki oli odottanut jo kauan, ja josta se näin ollen oli luonnollisesti hyvin mielissään. Uros oli juuri saanut siepattua pulskan linnun, kun Vallan kokoonkutsu kantautui sen korviin. Susi kohotti päänsä, kuunteli hetken ja lähti sitten jolkottamaan tappavaa tasatahtiaan kohti pesäkoloja.
Perille päästyään uros näkikin jo Kävyn, Surman, Ruusun ja Kaislan, tietenkin Vallan lisäksi. Kuura tervehti lyhyesti lauman jäseniä ja istuutui sitten alas, tapansa mukaan hieman sivummalle seuraten tapahtumia enemmänkin kuin ottaen niihin osaa. Susi mietti mielessään, olikohan pennuilla kaikki hyvin. Se ei ollut nähnyt niitä vähään aikaan, eivätkä ne nytkään olleet näkyvillä. Mutta mikäli jotain olisi sattunut, olisi Vallan ulvonnassa ja Ruusun olemuksessa ollut toinen sävy, eikö olisikin?
|
|
|
|
Post by Roxi on Sept 5, 2014 21:53:32 GMT 2
// Suurinpiirtein vissiin kaikki paikan päällä // Valta katsoi kun laumalaisia lipui piakalle ja tervehti kutakin yksi kerrallaan rennolla hännä heilautuksella. " hienoa nähdä teidät kaikki. Ilmeisestikkin Kyy on ainoa joka uupuu tällä hetkellä porukasta. Joka tapauskessa aloitetaan pikkuhiljaa. " Uros totesi su huomasi laumalaisistaan yhden yhtenäisen seikan ja se tuntui oelvan huoli jostain. Koska alfa tiesi ettei kaikki ollut ennallaan se pysyi laumalaistensa tasolla kapuamatta mihinkään mistä sen näkisi paremmi. Valke herra katsahti puolisoonsa ja siirsi sittne katseensa muihin " Ihan ensimmäiseksi haluan kertoa että olen ylpeä teistä jokaisesta. Olette suoriutuneet loistavasti teille annetuista tehtävistä ja asemista. Ja ennen kaikkea nyt kun rakkaimpaakin rakkaammat jälkeläiseni ovat päässet tähän maailmaan ja alkavat varmasti piankin liikkua pesältä uloskin. Toivon että jokainen teistä pitää huolen nuorista. Jokaisella meisät on velvollisuus opettaa heille tavat ja käytännöt niin laumassa kuin elämässä ylipäätään. " uros puhui selkeästi aavistuksen värisevällä änellään. Se siirtyi Ruusun vierelle yhä seisten jotta näki koko porukan kerralla. " Lisäksi haluan puhua lauman tulevaisuudesta. Jokainen teistä on tietoinen etten ole enää mikänä nuori ja vetreä tapaus. Ja minunkin aikani tulee nemmin tai myöhemmin. Siksi kutusin teidät kasaan. Meillä on laumana ollut erittäin hyvät tilat aarnimetsässä ja olemme saaneet pitää reviirimme sellaisenaan kun olemme sen aikoinaan vallanneetkin. Rajat tuntuvat pysyvän rauhallisina joten olemme pystyneet pitämään ne selkeinä ja hyvinä. Jokaista teistä tullaa n tarvitsemaan jatkossakin ihan yhtä lailla kuin tähän mennessäkin. Tahdon teidän ymmärtävän että olette jokainen paikkanne täällä ansainneet. Paikka josta te pidätte yhdessä huolta. Se että minä olen lauman alfa ei tee minusta yhtään sen arvokkaampaa kuin yhdestäkään muustakaan jäsenestä. Olemme tiimi joka toimii. " uros jatkoi tasaista puhettaan pitäen yhä katsekontaktinsa laumalasiin. " Koska pentuni ovat vielä pieniä he eivät astu suoraan paikalleni. Ja vaikka laumalla on alfa narttu Ruusu se tarvitsee myös Alfa uroksen. Uroksen joka kykenee pitämään asiat järjestyksessä ja puuttuu ristiriitaisiin tilanteisiin. Ja niin edeleen. Minä olen kyllin vanha luopuakseni piakastani. Mutta poikani ei ole vielä valmis astumaan tilalleni tarvitaan paikalle sijainen. JA täten ehdottaisin Kuuraa alfa uroksen paikalle siksi aikaa kunnes poikani on kyllin vanha ottamaan paikan vastaan. Minä Tuen laumaa siihen asti kun minussa henki pihisee mutta suurin vastuu siirtyisi Kuuralle. Ja Ruusu pitäisi alfa nartun paikkansa siinä missä hän on nytkin. En tiedä tulenko selviämään tulevasta talvesta. Ja haluan viettää viimeisetkin päivät perhenei kanssa. Yhdessä teidän kaikkien kanssa. " Uros puhui ja antoin nyt laumalleen vuoron puhua se uskoi että laumalaiset ymmräsivät mistä oli kysymys ja oli valmis v astaamaan luamansa kysymyksiin mikäli sellaisia esitettäisiin. Se että se oli valinnut Kuuran alfa uroksen paikalle johtui lähinnä vain siitä että Kuura oli ainoa uros johon Valta luotti. Surma puoelstana oli alusta alkaen kuulunut Vallan luottopiiriin mutta kahdne nartun johto ei välttämättä toimisi. Lisäki Kuura oli moneen kertaan näyttänyt tiatonsa ja oli vakuuttanut itse alfansa hyvin. Miksi siis ei. Lauma tarvitsi nyt nuoren ja veterämmän alfan kun Vallan kunto heikkenisi. Ei siitä enää olisi rajavartiointiin ja hädin tuskin suurimpiin metästyksiinkään. Se siasi viettää eläkepäiviään leppoisin merkein perheensä kanssa ja seurata pienokaistensa kasvua viimeiseen asti Vailla kiirettä ja tressiä alfan tehtävsitä. |
|
|
|
Post by Het on Sept 6, 2014 9:37:25 GMT 2
// Kyy saapuu anteeksi viivästys!
Kyy makoili leppoisasti sammaloituneen kivenlohkareen päällä. Se oli aivan hiljattain luovinut tiensä Aarnimetsän lauman riveihin. Nuori uros ei lainkaan ollut tottunut laumaelämään ja näinä päivinä sen päässä oli pyörinyt oliko tämä sittenkään järkevää. Tosin Aarnimetsän sudet olivat vahvoja ja varmasti kaikki ystävällisiä ja niin pois päin, mutta silti tummaturkin mieltä kalvoi.. Eikä se oikeastaan itsekään tiennyt miksi. Katsotaan nyt mitä tästä tulee, se hoki itselleen. Ei saisi ottaa turhia paineita, ei se ollut Kyyn tapaistakaan. Hiljaa uros huokaisi ja painoi päänsä tassuilleen.
Kyyn tummat suuret korvat havaitsivat pian Vallan kutsu-ulvonnan. Hiukan se tuhahti itsekseen, juuri kun se oli päässyt mukavaan asentoon kivellä, piti nousta tapaamaan alfaa ja laumalaisia. Nuorukainen oli niin tottunut tekemään vain oman tahtonsa mukaisia asioita lyhyen yksinäisen elämänsä aikana. Se vääntäytyi jaloilleen ja loikkasi alas kiveltä lähtien saman tien jolkottelemaan ulvonnan osoittamaan suuntaan.
Kun uros saapui pesille, se huomasi alfan jo aloittaneen laumakokouksen. Äänettömästi askeltaen tummaturkki liittyi laumalaisten rivistöön osoittaen Vallalle kunnioitusta laskemalla häntänsä ja korvansa sekä heilauttamalla nöyrästi häntäänsä tervehdykseksi. Alfa kertoi jälkikasvustaan jonka Kyy panikin saman tien merkille. Se silmäili hieman varautuneesti, se ei erityisemmin välittänyt pienistä riehuvista karvakeristä. Pentujen vierellä lepäävä narttu sen sijaan näytti varsin tyytyväiseltä, josta Kyy päätteli tämän olevan pikkuisten emo ja alfanarttu. Uros tarkkaili myös laumatovereitaan, paikalla oli alfaparin lisäksi kaksi narttua ja kaksi urosta. Toinen uroksista, valkea susi ylennettiinkin saman tien alfaksi. Kyy kohautti hieman huvittuneena lapojaan, eipä siinä mitään, eihän hän ollut Valtaa ehtinytkään tuntea. Nyt pitäisi vaan muistaa ketä kunnioittaa alfana. Tummaturkki nuolaisi kuonoaan ja keskittyi taas Vallan puheeseen.
|
|
|
|
Post by Harine on Sept 6, 2014 17:39:35 GMT 2
Surma kuunteli alfansa puheita ja piti pokkansa. Valkoturkki päästi haukotuksen tapaisen lähinnä omaa jännitystä laimentamaan. Alfan vaihtuminen oli Surmalle suuri asia. Se oli liittynyt tähän laumaan vain ja ainoastaan Vallan takia ja nyt asiat mutkistuisivat. Surma muistutti itseään, ettei Valta samalla hetkellä katoaisi, kun Kuura astuisi Vallan mukaan alfan paikalle. Vallan ajan koittaessa narttu ei tosiaan tiennyt miten lauman kävisi. Surmalla oli tapana olettaa pahinta ja kyseinen tilanne ei ollut poikkeus. "Minä kyllä varmistan, ettei penikoistasi kasva raukkoja taikka pelkureita." Surma totesi Vallalle. Ruusukin varmasti osasi hommansa, mutta kuten Valtakin sanoi, se oli kaikkien laumalaisten osa tavalla tai toisella.
Susi tarkkaili nyt Kuuraa kriittisesti. Surma ei ollut aikaisemmin ollut yhtään mitään valkoturkkista urosta vastaan, päin vastoin, mutta nyt asiat muuttuivat, joten vanhat ajatukset ja mielikuvat vaativat vähintäänkin päivitystä. Surma vilkuili josko toisella olisi jotakin sanottavaa asiaan.
Kun lauman kohtuullisen uusi jäsen saapui, Surma katsahti jälleen kriittisyys silmissään, mikä oli sudelle täysin normaali toimenpide uusille tulokkaille. Surma ei kuitenkaan sanonut mitään. Narttu vilkuili muita laumalaisia, miten muut ottivat uutiset vastaan.
|
|
|
|
Post by §usipoika on Sept 14, 2014 16:34:53 GMT 2
Ruusu kuunteli puolisonsa hieman hiljaisena. Se omalla tavallaan oli osannut arvata mistä toinen aikoisi puhua, mutta silti sen kuuleminen järkytti nartun sisintä. Ruusu ei kuitenkaan antanut sen näkyä muuten kuin haikeana katseena Valtaan ja sitten pentuihin. Surman luvatessa kasvattaa pennuista rohkeita, ei narttu voinut olla suomatta toiselle hyväntuulista suden hymyä. Kääntäen sitten katseensa Kuuraan, se ei ollut täysin varma pystyisikö se kuinka pian kunnioittamaan Kuuraa lauman alfana, mutta tiesi Vallan tekevän oikean ratkaisun. Kuitenkin pieni pelko käväisi nartun sisällä, mitä jos tämä Kuura ei olisikaan halukas luopumaan alfansa paikasta? Ja jos näin kävisi mitä toinen olisi valmis tekemään asemansa pitämiseksi? Sitä se ei halunnut ajatella tällä hetkellä, sitä paitsi Ruusu uskoi lauman seisovan Vallan päätösten takana jos alfa olisikaan enään silloin paikalla.
"Minä toivon mukaan voin olla alfanarttuna siihen asti kunnes poikamme on kyllin vanha ottamaan vastuun omille harteilleen ja toivon pystyväni olemaan teille se alfa narttu jota lauma tarvitsee, vaikka pentuni ovat vielä pieniä" Ruusu puhui vakaasti ja varsin tietoisena siitä ettei se ollut vielä voittanut kaikkien laumalaisten luottamusta. Ruusu halusi viimeinkin korjata asian. Lopulta Ruusu kääntyi katsomaan Kuuraa odottaen mitä tämä sanoisi ja myös merkiksi siitä että tuki Vallan ehdotuksta soi urokselle ystävällisen ja rohkaisevan hännän heilautuksen.
Kaisla pomppasi pystyyn kuullessaan Vallan sanat ja avasi kitansa sanoakseen jotain, mutta tajusi sentään pitää kitansa kiinni tällä kertaa. Nuorukainen katsoi ensin Valtaa, sitten Ruusua ja lopuksi Surmaa hämmentynyt ilme kasvoillaan. Laskiessaan takamuksensa takaisin maahan se kääntyi katsomaan Kuuraa ja tavallaan toivoi toisen kieltäytyvän... Sillä nuorelle nartulle muutos tuntui liian suurelta ja raskaalta. Silti se tiesi, että Kuura oli ainoa uros laumasta joka sopisi tähän tehtävään. Kaisla jäi varmaan monen muun tavoin odottamaan mitä Kuura vastaisi.
|
|
|
|
Post by Rat ki Rani on Sept 15, 2014 15:25:14 GMT 2
Kuura kuunteli Vallan puhetta sen kummemmin kiinnostumatta, kunnes kuuli oman nimensä mainittavan. Ja vielä varsin omituisessa yhteydessä. Siinä vaiheessa uros pomppasi pystyyn kuin narusta vedettynä ja oli kaiken kaikkiaan hyvin vahvasti elävästi kysymysmerkin näköinen. "Mitä?" oli ainoa asia, jonka se sai hetkeen ilmaistua. Sitten sen aivot alkoivat taas raksuttaa. Tuota, mitä Valta ehdotti... sellaista ei yksinkertaisesti tehty. "Luulin, että olisit sinnitellyt vielä siihen asti että jälkikasvusi on riittävän vanhaa, mutta... jos olet varma että haluat tätä, niin hyvä on. Laumalla on oltava alfa."
Uros otti melkein huomaamatta dominoivamman asennon siinä seisoessaan. Sen katse kiersi lauman jäseniä arvioivasti, pysähtyi hetkiseksi Surmaan ja palasi sitten takaisin kohti Valtaa. Ruusu tukisi puolisonsa päätöstä, Kaisla olisi helppo palauttaa ruotuun, Käpy tekisi sen kuin laumalle olisi parhaaksi ja Kyy oli tulokas. Ainoa kysymysmerkki oli Surma. Narttu saattaisi hyvinkin lähteä lätkimään, ja sitä Kuura kaikkein viimeiseksi halusi. Itse asiassa, jos se olisi saanut päättää, olisi juuri Surma eikä Ruusu ollut lauman alfanarttu. Mutta Ruusu oli se, jolla oli pennut - Vallan pennut. Tästä tulisi monimutkaista.
|
|
//
