|
|
Post by Harine on Feb 17, 2014 15:20:30 GMT 2
(Roxi ja Korppi tänne!  Älä välitä kököstä otsikosta  ) Hurme oli jälleen ajautunut lauman rajoille, tällä kertaa Rinnemetsän lauma oli kohteena. Normaalisti se hakisi seuraa härnäämällä laumalaisia, mutta tämä kerta oli poikkeus. Rinnemetsä oli niin älyttömän huonossa tilanteessa niin kutsutun laumansa kanssa, että mustaturkki päätti ottaa tilanteesta vaarin ja yritti nyt hiippailla vaarallisen lähellä rajoja saaliin toivossa. Kuka nyt oikeasti sattuisi tulemaan sitä vastaan, kun lauma oli niin pieni ja yhdelle sudelle oli niin paljon rajoja kierrettävänä? Hurme oli hyvin tietoinen laakson tapahtumista, eikä ollut niin tyhmä, että jättäisi tällaisen tilaisuuden käyttämättä. Uros olis hakeutunut rajoille, joissa hajumerkit olivat jo selvästi kerenneet haalentua ja jos oikeasti joku tulisi vastaan, se voisi heittäytyä tyhmäksi ja väittää ettei se mitään huomannut, ehkä heittää jopa pari nokkelaa ivaa takaisin. Hurme huomasi jopa toivovan yhteenottoa. Uros nuuski lumista maata ja nautti harvinaisesta tuulettomasta päivästä. Taivas oli kirkas, aurinko paistoi ja pakkanen tuntui kuonon päässä. Tämän vuoden ankara talvi oli laittanut sen nokkeluuden koetukselle, sillä laumattomien alueella oli ollut jopa ruuhkaksi asti susia ja ruokaa vähän. Seuraukset näki talven loppu puolella, kun susi oli tallustellut jo monen laumattoman suden ruhon yli. Pirun laumalliset ja heidän paremmat alueensa. Kyllä kai se heidän kelpasi möllötellä metsiensä suojassa, kun riista käveli lähes sanan mukaisesti suuhun. Varmaan ovat tulleet niin helposta elämästä laiskaksi. Silti Hurme ei voinut muuta kuin tuntea pientä kateutta. Kyllähän sellainen elämä sillekkin maistuisi, mutta hän ei mihinkään laumaan menisi, eikä kukaan häntä ottaisikaan. Pah, pitäkööt elämänsä. Hurme ajatteli ja sai vainun rusakosta ja sen mieli nousi nopeasti ja ajatukset siirtyivät jo päivälliseen, samalla kun se asteli jo selvästi lauman rajojen sisäpuolella. |
|
|
|
Post by Roxi on Feb 17, 2014 15:37:45 GMT 2
Siinä missä valkea höttö ja pakkanen pureskeli laaksoa reviiriän virkaintoilevana Korppi pähyili tiluksiaan. Laakson tilanne oli huono ja nartun kipakka ote laumasta ei ollut auttanut sen kasassas pysymistä. Kaikki tuntui yhä olevan jossain piilossa tai kenties kuollutta. Lauma alfaurosta ei edelleenkään ollut näkynyt mailla taikka halmeilla. Ja siitähän Korppi oli varsin mielissään.
Kuin korpit yleensä ovelia ja keiroja otuksia niin oli tämäkin susi narttu kera mustan suhteellisen siistin turkkinsa kanssa. Mitäpä muutakaan sillä olisi ollut kun keihnata rajoja kiertävissä puissa ja kannoissa missä varmasti saattoi yhä olla tuppo mustan harmaita karvoja.
Epämääräistä ölinää muistuttavia puhahduksia narttu päästeli kun se turhautuneena kierteli samoja polkuja päivästä toiseen. " Ja minä kierrän ja odotan tätä samaa polkua kerta toisensa jälkeen... Pah sanon minä.." Se turhaili itsekseen. Tovin narttu rajojaan kierteli tuhahdellen turhautumistaan kunnes se äkkäsi. " Kappas kappas mitäs meillä tuolla on? " Korppi jaaritteli itsekseen ja ryntäsi jokinmoisen kiven päälle. Ja näkikin jonkun joka ei sinne kuulunut ainakaan nartun mielestä.
" Sinä siellä, Hokasitkos ylittäneesi rajoja? Mitä teet maillani tunkeilia? " Korppi päräytti tuttuun tunteettomaan tapaan. Se ei olisi alun alkujaankaan tahtonut olal lauman alfa narttu saattikka sitten päätyä yksin koko touhusta vastuuseen. Mutta Veri päätti toisin. Korppi tuijotti hyytävillä kellertävillä silmillään tunkeilijaa ja loikahtikin alas pienimutoiselta nyppyläkiveltä ollakseen kutakuinkin noin viiden suden mitan päässä Hurmeesta.
|
|
|
|
Post by Harine on Feb 17, 2014 16:11:43 GMT 2
Hurme haistoi toisen suden, eikä mennyt aikaakaan, kun itse Korppi tuli näkyviin ja alkoi huutelemaan sille kysymyksiä varsin epäkohteliaasti. "Mitä, minä? Olen vain vaatimaton ohikulkija. En tiennyt, että ylitin rajojanne, hajujäljet olivat ilmeisesti niin heikot" Hurme heittäytyi tyhmäksi, mutta heitti samalla pientä herjaa rajojen vartioinnista. Sen itsevarma asento kertoi aivan muuta kuin katumusta. Jos susi olisi voinut, sillä olisi nyt älyttömän leveä virnistys naamallaan. Mustaturkki piti ylvään asentonsa ja hännän ja korvat pystyssä tavalliseen tapaansa. Hurme haisteli ilmaa nartun suunnalta, vaikka se oli jo hyvin tietoinen siitä kenen kanssa se jutusteli. Aivan kuin joku olisi kuullut sen ajatukset yhteenotosta, sillä tämä oli jo melkoinen yhteensattuma. Korpin lähestyessä Hurme ei hievahtanutkaan, mutta piti kuitenkin narttua tarkasti silmällä, ettei tämä keksisi mitään typeriä ideoita.
"Itse Korppi se siinä. Varsinainen kunnia." Hurme heitti pistävään sävyyn ja teki selväksi, että se tiesi tasan tarkkaan kuka oli sitä vastassa, eikä se pelännyt toista sitten tippaakaan. "Mahtaa olla niin kovin rankkaa elämä Rinnemetsässä tällä hetkellä..." Hurme venytti jutustelua, ennen kuin toinen saisi tarpeekseen uroksesta. Nämä olivat niin parhaita hetkiä päivässä, jolloin sai vähän purkaa ärtymystä toisiin ja nähdä, kuinka veri kohisi toisten suonissa pelkästä raivosta. Nyt pitäisi vain nähdä, missä kohtaa meni itse alfan raja. Tällaista ei ollutkaan tapahtunut sitten pitkään aikaan.
|
|
|
|
Post by Roxi on Feb 17, 2014 16:35:17 GMT 2
" Vai vaatimaton ohikulkija. Väität että rajani ovat heikosti merkattuja. No kerrohan sitten miten sinulta on jäänyt huomaatatta tuo, tai tuo tai moni muu mitä olet kulkiessasi ohittanut. Olet ehkä tyhmä pikemmin kuin vaatimaton ohikulkija. " Korppi tivasi urokselle pysyen yhä paikallaan kuin viilipytty. Se katsoi tiiviisti tuota ohikulkijaa viiksikarvakaan ei värähtänyt nartun tuijottaessa kohdettaan.
"Minullehan tämä on kunnia että tiedät nimeni. Mistä moinen kunnia? " Narttu täräytti vasta lauseeksi yhä pitäen katseensa uroksessa. " Älä toki unohda kertoa nimeäsi, kun kerran nyt olet mailleni talsinut ehkä kerrot syynkin miksi täällä ohikuljeskelet vähät välittäen rajoista. " Niin kerta kerrohan poika kulta. Mustaturkki tuijotus väijy yhä urosta lakkaamatta ja se saattoi olla varsin ärsyttävä piirre Korpissa.
"Voi ei täällä ole rankkaa, ei lainkaan..." Korppi ärähti hitusen hermostuen. Korppi ei ollut enää nuori vetreä ja kaunis. Tai ainakaan se ei itse enää luottanut tippaakaan viehätysvoimaansa kiitos Varvun joka otti ja pukkasi tuolloin nuoren nartun paksuksi ja narttu puöräytti tuolle jälkeläisiä ja herra itse otti ja katosi paikalta. Korppi ei ollut tästä järin hyvillään ja sen kyllä huomasi.
|
|
|
|
Post by Harine on Feb 17, 2014 17:25:28 GMT 2
"Ehkä en halunnut huomata.... Se on outo juttu, miten voi olla niin keskittynyt itseensä, ettei aina huomaa..." Susi heitti takaisin mukamas tyhmänä, katsoen kuitenkin toista yhtä tiiviisti takaisin. Sen esitys tyhmästä oli mennyt yllättävän hyvin läpi - liian hyvin jos urokselta kysyttiin, eihän se ollut kunnolla edes yrittänyt. Ehkä narttu antoi ymmärtää itsestään vähemmän mitä oikeasti oli? Kyllä Hurme tiesi miten tätä peliä pelattiin ja olisi voinut myhäillä. Toivottavasti Hurme ei ollut väärässä arviossaan. Olisi ollut niin kovin sääli, jos toinen olisikin noin yksinkertainen...
"En ole tyhmäkään, pikemminkin... viehkeän viekas. Minä tunnen tämän laakson kuin oman turkkini. Olisihan se niin kovin tyhmää minulta, jos en tietäisi ketkä jehut tätä paikkaa pyörittävät. Mutta kuten sanoin, en ole tyhmäkään... " Hurme myönsi hyvin itsetietoisesti ja hymyili kieroa suden hymyään. "Olenpas epäkohtelias! Nimeni on Hurme. Kunnia on minun puolellani. Syyn tiedät jo, koska sen kerroin. Jos olet yhtään fiksu, tiedät kyllä paremmin." Uros vastasi toisen kysymykseen aivan kuin se ei olisi ollut varsin epäkohtelias alun alkaenkaan. Hurme uskoi, että Korpin kysely rajojen ylityksen syystä oli vain muodollinen. Miksi laumattomat yleensä rikkoivat rajoja? Vastaus oli itsestään selvä.
Korpin hieman ärähtäessä Hurme tiesi, että nyt taisi olla arka paikka. "No sehän on hienoa, että kaikki menee niinkuin pitääkin. En haluaisi nähdä minkälaista olisi, jos olisi vaikeaa kerran nyt on helppoa." Mustaturkki heitti kepeästi. "Mutta enhän minä mistään laumaelämästä tiedä, olenhan vain arvoton laumaton." Se totesi ja rapsutti korvan taustaansa.
|
|
|
|
Post by Roxi on Feb 17, 2014 17:40:15 GMT 2
Korppi peräti häkeltyi toisen käyttäytymisestä koska se oli tottunut että oli aina se joka pisteli typeriä kysymyksiä vastaan ja leikki tyhmää ja tietämätöntä kunens käytti loppuen lopuksi tietojaan hyväkseen ja oli voittaja tilanteessa missä vastapuoli ei tienynt pätkääkään enää omista puheistaan. Korppi ei nyt enää teinynt mitä toiselle tivata takaisin.
Hurme esitteli itsensä johon Korppi tuhahti " No tämäpä hurmaava tilanne." Korppi totesi kääntämättä toki katsettaan uroksesta yhtikäs mihinkään tuo tunkeilija asettui puhumaan laumasta ja omsita arvottomuduestaan. Tämä jos jokin pisti Korppia napittamaan takaraivoon.
" Ihan ensinmäisenä siän hurmaavista hurmaavin Hurme, Laumani tilanne ei kuulu sinulle. Ja toiseksi yksikään meistä ei ole arvoton, olit laumaton tai laumalainen, olit omega tai alfa. En olsii kuvitellut törmääväni rajoillani kaltaiseesi." Korppi äyski ja asteli nyt erittäin rivakin ja lyhyin askelin lähemmäksi urosta kunnes olisi noin suden mitan päässä tuosta. " Ja toiseksi En hyväksy tuollaista käytöstä edes luamalaisiltani. Kerro minulle mikä tekee sinusta ARVOTTOMAN!!!?" Korppi oli menettää hermonsa jokin sitä kalvoi ja pahasti. Tai kyllä narttu sen tiesi mikä sitä kalvoi sanassa arvoton. Mutta tiesiko Hurme tätä? Siinäpä vasta kysymys. Alfaksi Korppi oli ehkä suhteellisen siro vaikka muutoin korkeutta sillä piisasikin nartuksi. Ikävä kyllä lauman tilanne kun oli huono ja Korpin saalistus taidot teidettiin näky oli sen mukainen vaikka muutoin talvitrukkisna nyhtänyt narttu olikin suhteellisen hyvässä kunnossa.
"Tiedätkö sinä mitä edes on arvoton...." korppi tuhahti ja oli aikeissa kääntää slekänsä tunkeilijalle.
|
|
|
|
Post by Harine on Feb 17, 2014 18:15:42 GMT 2
Ohhoh. Tämäpä mielenkiintoista. Vaikka toinen heitti aluksi jopa hauskaa vitsiä, muuttui toisen ääni kellossa mitä enemmän Korppi puhui. Ärtymyksen oli ilmeisesti laukaissut Hurmeen viimeisimmät sanat. Se kallisti päätä samalla kun sen aivot raksuttivat syytä toisen käytökselle... Aivan...! Palapelin palaset loksahtivat paikoilleen. Se oli hutera teoria, mutta Hurme päätti mennä sen mukaan. Kun Korppi puhui ja asteli lähemmäs, Hurme ei suostunut vieläkään hievahtamaan, napitti kuitenkin tarkemmin toista ja toisen eleitä.
"Ensinnäkin, en voi sille mitään, että teen tärkeitä havaintoja ympäristöstäni, joista osa koskee väistämättä laumaasi. Esimerkiksi rajamerkintöjen heikkous tietyillä alueilla, Rinnemetsän hiljaiselo ja itse alfa näyttää hieman parempiakin päiviä nähneeltä, näin nätisti sanottuna. Toiseksi, laumalliset ovat hyvin innokkaita julistamaan laumattomille omaa asemaansa tässä karibun läjässä, jota laaksoksikin kutsutaan. Joten olen tehnyt omat päätelmäni omasta arvostani tai arvottomuudestani, kiitos kysymästä. Taidat olla ainoa laumallinen, jonka mielestä laumaton ja laumallinen ovat tasavertaisen arvokkaita tai arvottomia, riippuu miten päin asiaa katsoo. Kolmanneksi, mikä tekee sinusta arvottoman?" Uros heitti takaisin. "Tiedän toki mitä arvoton tarkoittaa. On tosin eri asia koskeeko se minua. En tiedä mitä tarkoitat 'kaltaisellani', mutta minä tiedän oman arvoni ja se riittää minulle. Jätän teidän laumallisten arviot minusta omaan arvoonsa, mikä muuten ei ole paljon! Herjasi taitaa osua omaan nilkkaasi." Hurme totesi ja tarkkaili koko ajan Korpin reaktioita, lihakset jännitettynä.
|
|
|
|
Post by Roxi on Feb 17, 2014 18:50:00 GMT 2
Korpin korvissa vihloi knu se kuuteli urosta ja tuon selityksiä. " Vaikenisit välillä... Edes aavistuksen pieneksi hetkeksi. " matala murahdus kumpusi nartun kurksuta ja siinä samassa narttu teki virhe liikken ja käänsi selkänsä tunkeilialle.
" Niin pitkään kun minä olen näitä reviirejä ollut puollustamassa häivähdystäkään itse ärrrh... Siitä oelmattomasta otuksesta joka jätti tämän kaiken minun vastuulleni. Tiedän mitä on olla arvoton niin laumattoman kun laumallisenkaan edessä. Tiedän tasan tarkkaan miltä tuntuu kantaa vastuuta jostian mikä ei ole ollut sinun päätettävissäsi. Tiedän myös miltä tuntuu tulla petetyksi. Tämä lauma ei ole se mistä sinä haluat tietoja. Tätä laumaa ei pian ole enää olemassa. Luuletko että minä jaksan taistella enää tästä maasta tai näistä rajoista. Kulje kulje hyvä kuljia vaikka läpi koko reviirin jos se on sinun menosi. Mutta älä koskaan missän vaiheessa epäile arvoasi... Ehkä kulkiessasi näiden rajojen läpi kahdesti tiedät mikä teki minusta tällaisen. Totuus ei ole kaukana tästä ole hyvä vain siellä sinua ei väijytys odota vaan ammottavat haasteet ja tulevaisuus liekö se sinun tahtosi." Siinäpä oli tekstiä kerrakseen Korpin puhe päättyi siihen ja musta turkkinnen narttu oli kääntänyt selkänsä kulkijalle laukonut asiat julki. mitä mahtoi tehdä Hurme? Tuliko asia selväksi mikä oli itse totuus mitä Korppi haki takaa ja mikä oli edelleen selvittämättä? Mitä mustaturkki ei koskaan tekisi? Ja miksi ei?
Tässä monta kysymystä joihin vain Korppi tietää vastauksen siinäpä narttu sitten tönötti ja tuijotti yhtä kaatunutta puuta joka oli puoliksi hangen alla peitossa jonka katkenneessa oksassa oli tupsu nartun turkkia. Niinpäniin parhaat päivänsä nähnyt. Ja PAH!
|
|
|
|
Post by Harine on Feb 17, 2014 19:24:10 GMT 2
"Vaikeneminen ei ole vahvuuteni." Hurme totesi ykskantaan. Mustaturkki tarkkaili toista sutta edessään. Peli jota uros oli pelannut oli kestävyyslaji ja ilmeisesti Korppi oli lyöty. Hurme ei ollut sitä tehnyt, ainoastaan paljastanut toisen ahdingon. Joka tapauksessa peli oli pelattu, sillä narttu oli selvästi saanut sellaisista tarpeekseen. Uros kallisti jälleen päätään, tarkkaili ja mietti. Ele oli lähes sen oma tavaramerkki.
Uroksen heikkous oli myös se, että aina täytyi tehdä mitä kielletään. Kun Korppi sanoi, ettei hän halunnut tietoja Rinnemetsästä, halu saada tietoa kyseisestä laumasta kasvoi yltiömäisesti.
"Minä olen mikä olen enkä muuksi muutu." Hurme tyytyi vastaamaan, kun Korppi kehoitti pitämään kiinni omanarvon tunteestaan. "Sitä minä en vain käsitä, miksi ihmeessä ette vain korjaa asioita? Ei se ole vaikeaa... Pam ja siinä se. Yleensä on aika huono merkki, kun alfa ei oikein usko laumaansa tai laumaton voi kulkea huolettomasti alueen läpi. Säälissä kieriskely ei ainakaan auta..." Hurme pohti ääneen itsestään selvyyksiä. "Kun sinä puhut haasteista, niin minä puhun mahdollisuuksista... Ja minä kun luulin olevani negatiivinen...." Mustaturkki jopa vähän naurahti viimeisille sanoilleen. Korppi seisoi selin laumattomaan, joka kertoi jo paljon. Niin ylpeä Hurme ei voinut käsittää miten joku pystyi vajoamaan niin alas. Jokainen kohtasi haasteita, mutta millaiset haasteet vetivät suden noin alas? Jälleen pää kallellaan susi katsoi narttua ja yritti keräillä tiedon jyväsiä niin paljon kuin mahdollista.
|
|
|
|
Post by Roxi on Feb 17, 2014 19:42:42 GMT 2
Korppi seisoi yhä selin puhujaan kääntymättä tai mitänä sanomatta. Sitä huvitti moni seikka tällä hetkellä mutta tuttuun tapaansa se ei voisi näyttää sitä huvittuneisuuden tunnetta saati sitten edes elettäkään olla positiivinen tapaus. Sääliä narttu ei keränntr sillä oli vain omaperäinen tapa toimia. Hurme ei todellakaan osannut vaieta ei sitten edes kehotuksesta. Korppi kääntyi ympäri tehden pienimuotoisen ympyrän hankeen. " Huomasitkos juuri äsken mitä tapahtui?" Korppi tiuskasi kylmästi ei tokikaan samaan tyyliin kuin hetki aijemmin. Se tuijotti hyytävän katseensa kera urosta kapean kuonosa kera katseen hävähdyttyäkään. uros saisi nyt erittäin helposti katse kontaktin alfanarnttuun jos halusi. Asia toinen ymmärsikö uros näkemäänsä.
"Täytyy sanoa että saat pisteet minulta kun seisot siinä edelleen. Ilmeisestikkin olen jo liian vanha käyttääkseni vanhoja temppuja. Joka tapauksessa kuten olemme käsitelleet kierrellen ja kaarrellen tässä jo tovin asioita. Etkä ole loppuen lopuksi saanut piiruakaan tietoa laumastani tai sen asemasta. Sen sijaan sinulla on pähkinä purtavana. Annoin sinulle mahdollisuuden yhteen jos toiseenkin tilaisuuteen et käyttänyt niitä joten siitä saat toisen pisteen. Se miten luulit tai luulet että kerjään sääliä näyttämällä miten huono minun on olla täällä tai miten huonosti laumallani menee." korppi jaaritteli turhautneenp uhahduksen kera. " En tiedä mitä teet täällä, ja mitä haet takaa. Mutta nyt saat poistua rajoiltani vai onko sinulla jotain mihin tarvitset vastausta. Laumani asiat eivät kuulu ulkopuolisille joten niistä en myöskään ala sinulle selittämään. Menet joko takaisin sinne mistä tulit ja pysyt siellä. Olen ehkä vanha ja parhaat päiväni nähnyt mutta narttuna minullakin on haaveni eikä minulla ole aikaa jaaritella kanssasi tässä turhanpäiväisiä." Korppi sanoi yhä kiivaasti tuijottaen urosta silmiin.
Korppi piti kovasti toisen luonteen ominaisuuksista ja tuo hukka olisi varamsti arvokas pala pelastamaan lauman. Mutta Koska korpin tapoihin ei kuulunut anella ketään joukkoihin sen täytyi pysyä lujana eikä anataa minkään ei edes tulevan kevään murskata tätä asemaa. Se tiesi ettei lauman tilanne näyttänyt hyvältä ja kohennusta riveissä tarvittiin. Mutta se tarvitsi paljon muutakin onnistuakseen siinä. Varvun lähtö oli kova pala nartulle ja tuolloin nuori narttu ei ollut ehkä kyllin valmis astumaan näin suureen haasteeseen mitä Varpu oli sille jättänyt. Pennut olivat kasvaneet ja niidenkään kanssa Korppi ei ollut onnsitunut täydellisenä emona. joten sillä oli paljon petrattavaa senkin ohella. Mutta nyt kiivas tuijotus jatkui kunnes musta turkki asteli lähemmäksi urosta " No? *Menetkö itse vai tulenko saattamaan herra hurmaavan hurmeen sinne mistä tulitkin." korppi sanoi ja mikäli uros ei olisi liikkunut suuntaan tai toiseen narttu olisi kutakuinkin kuononmitan päästä toisesta.
|
|
|
|
Post by Harine on Feb 17, 2014 20:11:48 GMT 2
Hurme katsoi yhtä pistävästi narttua lähes identtisiin silmiin, mutta niiden takana näkyi hieman eri tarina mitä Korppi näkisi hänessä. Susi ymmärsi jonkin verran nartun kokemuksia, muttei ikinä sanoisi sitä ääneen. "En." Susi vastasi jämäkästi ja suoraan toisen ensimmäiseen, kylmään kysymykseen. Vaikka se olisi nähnyt, ei sillä olisi mitään merkitystä. Asiat olivat miten olivat.
"Tsk, tsk. Olet hitusen väärässä. Katsos... olen saanut paljonkin tietoa kerätyksi tänä aikana sekä omia epäilyjäni vahvistettua. Niitä en tässä jaksa luetella. Mutta on totta että tässä on vähän purtavaa tuleviksi päiviksi..." Hurme korjautti toisen sanoja. "Toisekseen, tiedän ettet kerjäät sääliä; kuka hemmetin alfa sitä haluaisi laumattomalta?" Susi jatkoi yhtä kylmään sävyyn ja tuijotti mustaturkkia edessään niin intensiivisesti kuin kykeni samalla kuin jatkoi: "Eivätkä sanasi ole yhtään ymmärrettäviä. Kysyit onko minulla jotain kysyttävää, mutta et suostu vastaamaan kysymyksiini, jos minulla sellaisia sattuisi olemaan? Mikä järki siinä on?" Susi ei rikkonut katsekontaktia kertaakaan puhuessaan. Mustaturkki kuitenkin hymyili vinosti nartun viimeisille sanoille. "Aww... Olen hurmaava! Tiesin, että pidät minusta" Uros vielä halusi tahallaan härnätä, hymy edelleen kareillen sen huulilla.
|
|
|
|
Post by Roxi on Feb 17, 2014 20:22:06 GMT 2
Korppi ja Hurme olivat nokakkain kumpianenkin tuijotti toisiaan varsin ahkerasti silmiin. Korpin katse ei värähtänyt toisen sanosita huolimatta. Sen sijaan että narttu suvaitsisi vastamaan puoliinkaan kysymyksiin se päätyi heilauttamaan häntäänsä veltosti puolelta toiselle. " Miksi vastaisin kun et sinäkään vastaa. Tässä keskustelussa ei ole ollut mitää järkeä. Vastaat itse tosituvasti esittämiisi kysymyksiin. Tässä ei ole mitään järkeä ei sitten yhtään mitään." Nartut hoki ja tositi itseään ja oli itse seota sanoissaa koska tuo uros oli sen mielestä rasittava. Vaiko kenties aivan liina mielenkiintoinen nartulle. " Ole minun puolestani vaikka ihana, tai rakastettavan ihana, hurmaavista hurmaavin mikä tahansa. Ja miksi minä pitäisin sinusta. En edes tunne sinua ja olet edelleen minun reviirilläni." Mitä sitten vaikka Korppi pitikin hurmeen luonteesta ja ehkä jokseenkin kokonaisuudesta miten uros oli pakattu. Ei Korppi sitä urokselle myöntäisi ehkä kenties siksi ettei se kuulunut alfa nartun tapoihin. Tässä oli Korpilla sulattelemista kerrakseen. Tämä uroksen kuvatus hyppi slekeästi sen silmille, ja vieläpä sen omalla reviirillä eikä Korppi saanut pidettyä sitä edes kurissa osittain melko näyryyttävää. Toista se oli vuosia sitten kun se otti yhteen laumansa kanssa tunkeilioiden seassa kun itse varpu katosi.
Missä meni raja ja mikä oli todella todellisuus.
Korppi astahti viimeisen askeleen eteenpäin mikäli Hurme ei perääntyisi tai siirtäisi katsettaan tai päätän kuonoaan. Olisi Korppi nyt nenätysten tuon uroksen kanssa yhä mystinen tuijotus kilpailu vailla päämääräänsä. "....." Se oli sanomassa kenties jotain mutta päätyivain tuhahtamaan omiaan. sanomatta enää sanaakaan ehkä se halusi vastuaksen epäämääräisiin kysymyksiin jotak se oli esittänit ehkä pitkälti oman päänsä sisällä.
|
|
|
|
Post by Harine on Feb 18, 2014 10:23:51 GMT 2
Hurme tapitti sutta edessään ja olisi voinut huokaista. "Jos tässä olisi alunalkaen ollut jotain järkeä, en olisi tässä. Voiko tylsempää enää olla? Lyön vaikka vetoa, että saat kuulla näitä niin kutsuttuja järkeviä keskusteluja loputtomiin." Hurme sepitti toiselle virne vieläkin naamallaan. "Voin toki vastata sinun kysymyksiisi, kerran itse olen jo omiini vastannut. Mietitäänpäs... Ajattelin, että se oli itsestään selvää, mitä loppujen lopuksi rajoillasi teen. Mikä mahtaa saada laumattomat laumojen rajoille... Ah jos saa ihanan vainun ja nälissään huomaa, että rusakko loikkii iloisena lauman alueella, ei siinä paljoa vaadita, että laumaton 'ei halua huomata' lauman rajoja. Teillä on hyvät ja suojaisat metsät, joissa elukat tykkää olla. Laumatonhan voisi tappaa toisen, jos se saisi mahdollisuuden päästä hakemaan ruokansa sieltä. Tietenkin minä tulen laumojen rajoille myös ihan muuten vain... Siitä ei moni oikein pidä, jostakin syystä. Tietenkin olisin voinut sanoa sen mitä suurin osa vinkujista sanoo: 'voih! en minä tahallaan, en huomannut blaablaablaa', mutta tämähän ei ollut järkevä keskustelu, joten en ala sitä tavallista sontaa jauhamaan, kun kaikki tietää ettei se pidä piiruakaan paikkaansa." Hurme selitti. "Olen hieman yllättynyt ettet sitä itse tajunnut, vai puhuitko kenties jostakin muusta kysymyksestä?"
Kun Korppi astui vielä lähemmäs, uros päätti tehdä taktisen vedon ja istahti alas, joten uros sai vähän tilaa kuononsa eteen, ilman että varsinaisesti perääntyi. Tietenkin ryhti säilyi eikä piiruakaan voinut näyttää joustokykyä. Hurme ei ollut sellainen, joka juoksisi karkuun jäädessään kiinni rajarikkomuksista, vaan nautti tilanteesta suunnattomasti. Kun toinen oli juuri sanomassa jotain, mutta päätti olla kuitenkin hiljaa, mustaturkki tuhahti. "Sano vaan, kyllä meikäläinen parit herjat kestää! Ei tunnu missään!" Se heitti puolitosissaan. "Minun vuoroni kysyä; mitkä ovat sitten tämän nartun haaveet? Sanoit vain että sellaisia on, mutta toisin kuin minä, sinä et vastaa edes omiin kysymyksiisi, puhumattakaan minun kysymyksistäni." Hurme kysyi viekkaan näköisenä. Jossain muussa keskustelussa sanat tosiaan olisivat hullun kuuloisia, mutta kuten jo todettiin, tämä ei ollut järkevä ja normaali keskustelu, urokselle se oli pikemminkin leikki.
|
|
|
|
Post by Roxi on Feb 18, 2014 10:48:14 GMT 2
Korppi tiputti korvansa suroastaan sivuttain koska se ei ollut ikinä ennen törmäännyt moiseen puheliaaseen sutene joka vain puhui ja puhui ja vastasi itse kysymyksiinsä niinkun korppi oli mianinnut. Korppi oli häkeltynyt jo moneen otteeseen eikä se enää itsekkään tiennyt mitä se oli tekemässä tai mitä Hurme teki sen rajoilla edelleen. Se oli avaamassa jällen kitaansa vastatakseen mutta vaikeni pitäen yhä tyynin tuojotuksensa ojennuksessa. " Jos olisit lässyttänyt turhan päiväisiä olisit lähtenyt täältä ajat sitten. " Korppi totesi äkillisesti kun uros istahti maahan ja korppo seistä tönötti paikallaan.
" Haaveet.. Ne ovat .. Mitä se sinulle edes kuuluu. Et ole laumalaisia joten ne eivät kuulu sinulle. Mistä minä tiedän mitä teet tiedon jyvilläsi kipitätkö suoraa seuraavan lauman rajoille jatkamaan loputonta puhettasi. " Korppi tokaisi ei tosin niin tylysti mitä se oli tähän mennessä puhunut. Sen korvat olivat nousseet pystyynja se ainakin kovasti yritti pitää asemansa esillä. Tosin toisen sanat herjaamiesta sai nartun katseen jähmettymään entisestään. " Ajatteleko sinä että herjaisin sinua vielä tämän jälkeen? " Korppi totesi jälkikäteen. Se mitä se ehkä oli sanomassa ei liittynyt herjaamiseen mitenkään.
Korppi peruutti tasa askeleet ja asetti koipensa vieri vieren. Katse yhä Hurmeeseen kiinnitettynä. " Mitä väliä haaveillani on sinulle? Todellisuus tästä laumasta ei ole sitä mitä moni on antanut ymmärtää. En tiedä mitä kaikkea meistä tiedät tai olet kuullut. Minä en ole sitä mitä minusta on annettu ymmärtää. Ilmeisesti ainakin oelt tietoinen siitä ettei lässyttäminen ollut järkevä aloite, joten jätit sen väliin. Sen sijaan istut edelleen rajoijen täällä puolen. Jos havittelet paikkaa laumasta niin sano se, jos kaipaat ruokaa tai loppu talven turvaa, sitä saat laumalaisena. Jos taas kaipaat juttu seuraa minä en ole oikea susi siihen. Tämä lauma on perheeni oli se sitten suuri tai pieni. Olen tehnyt virheitä kokemattomuuttani useaan otteeseen. Ja tiedän että ne virheet on korjattava. Mutta se että kaltaisesi uros astelee rajoilleni olemalla noinkin itsepäinen mitä sinä olet. On paljon asioita mitä haluaisin sinulle kertoa vain koska kaipaan juttu seuraa, mutta se ei käy päinsä koska en tiedä mitä haet. " Korppi puhui ja puhui kunnes lopetti ja istahti alas.
|
|
|
|
Post by Harine on Feb 18, 2014 16:35:28 GMT 2
Hurme oli mielissään, ettei se ollut Korpin mielestä turhanpäiväisiä puhellut. Näköjään kerta se oli ensimmäinenkin. Yleensä muut hermostuivat varsin nopeasti sen puheisiin, eikä se juuri mustaturkkia ihmetyttänyt. Muut eivät vain kestäneet kuulla totuutta.
"Mjaah... Suurin osa laumoista ei oikein kestä kuulla karuja faktoja. Eivät ole kovin iloisia nähdessään minut rajoillaan. Olen kuulema pahanilmanlintu" Susi sanoi huvittuneesti ja heilautti hitaasti häntäänsä puolelta toiselle. Ei se ottanut asiaa itseensä, vaan suhtautui asiaan varsin kepeästi. Pyörikööt ne yhdessä vaikka pientä ympyrää ja haistelkoon toistensa takapuolian ihan rauhassa ulkona kaikista laakson tapahtumista. "Puhettani en lopeta jos on sanottavaa, vaikka joku ei jaksaisi sitä kuunnellakaan" Hurme vielä lisäsi pienoisen hetken jälkeen.
"Ei sitä katsos koskaan tiedä jos, esimerkiksi sinulle, tulee hyvä herja mieleen. Pitäähän se saada käyttää!" Uros heitti rennon vastauksen toisen herjaus-kysymykseen, mutta hiljeni, kun toisen suusta alkoi tekstiä tulemaan oikein urakalla. Mustaturkki kallisti päätään ja kuunteli kaikessa rauhassa toisen vuodatuksen. "No kyllä sinustakin puhetta lähtee jos niin haluat." Hurme sanoi mutta hiljeni pitkäksi ajaksi, katsellen narttua epäilevästi, samalla kun se sulatti mitä se oli juuri kuullut. Oliko toisella takaa-ajatuksia sanoissaan? Vihdoin susi puhkesi puhumaan "Kyllä tiedän laumanne tilanteen, vaikka sitä on koitettu peitällä. Monet eivät kuitenkaan tiedä, mikä on teille tietenkin vain hyvä. Haaveesi.... Mitä sitten vaikka minä tietäisin niistä? Ei niitä kukaan voi viedä poiskaan, joten..." Susi puhui nyt taukoamatta. "Minä en mitään aijo. Minulla ei todellakaan ole tapana autella jokaista vastaantulijaa." Hurme selitti. Se yleensä käytti yhteenotoissa sitä vastassa olevan suden tietoja itseään vastaan aiheuttaakseen hämminkiä.
"Kuulostit siltä ihan kuin olisit muka valmis ottamaan meikäläisen laumaan!" Hurme sanoi huvittuneena, eikä uskonut toisen sanoja pätkääkään. "En tiedä mitä ajoit takaa mutta kyllä minä sen taka-ajatuksen vielä löydän." Se sanoi virnistäen.
|
|
Älä välitä kököstä otsikosta 
)