|
|
Post by Harine on Mar 3, 2014 12:49:32 GMT 2
//Susipoika ja Pilvi tänne  Enttententtenillä Hurme päätyi nyt rajoille.  // Mustaturkki oli vahvistamassa laumansa rajoja. Näin pienellä laumalla se ei ollut kovin helppo tehtävä, mutta Hurme nautti näistä yksinäisistä hetkistä nykyään enemmän kuin mistään muusta. Huvittavinta tilanteessa oli, että laumattomana Hurme kaipasi seuraa, etsien sitä tuttua tunnetta mikä sudessa oli vallinnut ennen emon kuolemaa. Sitä ei ollut tullut ja nyt laumassa susi tunsi itsensä tyhjäksi, haikeaksi. Se sama luottamus ja lämpö puuttui. Tietenkin Hurme ei sitä vielä löytäisi, olihan se vielä tulokas laumassa, mutta odotukset olivat olleet korkeammalla mitä todellisuus pystyi antamaan. Lapsellisia haaveita... Mustaturkki ajatteli ja ravisteli päätään. Nyt uros jälleen yritti takertua tuttuun ja etsi omaa rauhaa laumansa alueilta. Hurme ei ollut aikaisemmin edes tiedostanut kuinka yksinolosta oli tullut sen 'tuttu ja turvallinen' olotila. Kenties se oli jälleen muuttumassa. Ronski vaikutti kohtuu kelvolliselta. Toinen ei ikinä hyppinyt mustaturkin silmille. Ainoastaan ne loputtomat kysymyksen ja kysely sekä aina aurinkoinen olemus ärsyttivät urosta. Hurme kulki nenä maassa. Mustaturkki pystyi haistamaan kauempana kulkeneiden laumattomien hajuja. Onneksi suurin osa oli pysynyt oikealla puolella, mutta mustaturkkia huoletti, että laumattomat olivat uskaltaneet kulkea noinkin läheltä. Ei menisi kauaa, kun joku uskaltaisi astua väärälle puolelle ja huomata kuinka helppoa se voisi loppujen lopuksi olla. Ei minun vahtivuorollani... Hurme totesi tiukasti ajatuksissaan. Asiasta puheenollen... Yksi haju oli lähellä, aivan liian lähellä. Tuore haju. Hurme nosti välittömästi kuononsa maasta, korjasi ryhtinsä ja etsi katseellaan toista sutta. Häntä ja korvat olivat korkealla, niskavillat pörhistettyinä. Lauman tilanne alkoi jo ärsyttämään mustaturkkia. |
|
|
|
Post by §usipoika on Mar 3, 2014 22:19:21 GMT 2
//Hah, juu täältähän minä tuun, unohdon itekin tän vaikka luin jo viestisi koulussa xD//
Vanha vaalean harmaa narttu oli tullut kiireellä solan kautta Rinnemetsän reviirin rajoille, sen mielessä oli matkalla pyörinyt monenlaisia ajatuksia. Tavallaan narttu pelkäsi kohtaavansa Korpin joka saattaisi muistaa sen, olihan Pilvi aikoinaan ollut Rinnemetsän jäsenenä. Silti se ei aikonut perääntyä, sen nykyinen alfa oli antanut tehtävän ja narttuhan toteutti sen vaikka mikä olisi. Sitä paitsi narttu uskoi kokemuksensa Rinnemetsästä auttavan sen tiedon hankinnassa, se tiesi minkälaisia Rinnemetsäläiset yleensä olivat.
Pilvi oli nuuhkinut rajoja jo tovin ja oli huomannut ettei Verestä ollut merkkiäkään, mikä tuntui harmaaturkista kovin kummalliselta sillä Veri oli ollut varsin tarkka siitä kuka reviiriä valvoi. Korpin hajun se oli huomannut, mutta heikosti havainnut myös jonkun vieraan suden. Nartun mielessä kävi monenmoiset ajatukset, jopa niinkin pitkälle että olisiko Veri joutunut jättämään laumansa jollekulle muulle urokselle? Sitä Pilven oli vaikea uskoa. Se heräsi ajatuksistaan kun sen kuonoon tulvahti nopeasti suden haju ja tämän hajun oli pakko kuulua Rinnemetsäläiselle. Pilvi terästi ajatuksensa ja valmiustilaansa, se nosti lievästi häntäänsäkin ja korvat olivat höröllään.
|
|
|
|
Post by Harine on Mar 3, 2014 22:40:37 GMT 2
Hurme näki nyt toisen suden hyvin, hyvin lähellä rajoja. Sitä alkoi ärsyttämään lisää. Kun Hurme oli ollut laumaton, pitkän aikaa laumat olivat kukoistaneet, eivätkä rajarikkurit päässeet helpolla. Nyt laumattomat tuntuivat käyvän yhä enemmän ja enemmän röyhkeiksi mahdollisuuden tultua. Olisi Hurmekin niin tehny jos olisi laumaton, mutta kun ei ollut ja nyt muut vain ärsyttivät sitä.
"Hei, sinä siellä! Kuka luulet olevasi ja mitä luulet tekeväsi näin lähellä Rinnemetsää?" Hurme huudahti terävästi ja yllättyi itsekin kuinka 'ystävällisen' sävyn se oli saanut aikaan. Sen olisi tehnyt mieli heittää vaikka mitä karvakasasta lantakasaan, mutta toinen piti arvioida ennen herjan heittoa. Hurme mittasi toista katseellaan sen mitä välimatkaltaan näki. Mustaturkki päätti lähestyä toista arkailematta tai näyttämättä epäröinnin häivääkään. Mikäli toinen ei perääntyisi, pysähtyisi Hurme noin kymmenen metrin päähän häntä korkealla ja niskavillat edelleen pörhistettyinä, jotta susi näyttäisi suuremmalta mitä olikaan. Pistävän keltaiset silmät pyrkivät luomaan suoran katsekontaktin tunkeilijaan. Nyt nähtäisiin, minkälaisen kuluneen vastauksen toinen antoi syyksi liikuskella lauman rajoilla. "Rajat ovat kyllä olemassa. Ellet sitten ole jotenkin vammautunut, ettet pysty niitä haistamaan" Hurme murahti osittain huvittuneena omalle vitsilleen. Se oli kerran käyttänyt kyseistä syytä ja sen laumallisen ilme oli näkemisen arvoinen! Ah, niitä aikoja.
|
|
|
|
Post by §usipoika on Mar 4, 2014 0:04:18 GMT 2
Pilvi huomasikin pian takaansa lähestyvän suden ja kääntyi tätä kohti. Toisen lähestyessä, narttu seisoi tyynenä kuin jäävuori paikallaan. Hetken se mietti millä asenteella se lähtisi tilannetta ratkomaan ja päätti yrittää tehdä vaikutusta toiseen, se uskoi lauman olevan heikompi kuin silloin kun Pilvi oli lähtenyt ja uskoi tämän haluavan lisää liittyjiä. Se tiesi ettei se onnistuisi nöyristelemällä liikoja. "Nimeni on Pilvi." Vastasi itseluottamusta äänessään, se ei osoittanut hyökkäävää käytöstä eikä kyllä alistumistakaan. Kokenut narttu uskoi kykenevänsä arvioimaan milloin toinen aikoisi hyökätä jos nyt tuolla oli rahkeita hyökätä vanhan nartun kimpuun. "miksi haluaisit kuulla jonkun turhan päiväisen selityksen siihen miksi olen täällä, ei siihen juurikaan aivoja tarvita jotta sen voi ihan päätellä." Pilvi vastasi varsin tyynesti, se halusi vain osoittaa ettei olisi mikään jäniksen käpälä joka lähtisi oitis uikuttaen karkuun.
Tuntemattoman uroksen irvailuun se heitti takaisin mitenkään loukkaantumatta "Jos olisin vammautunut, en todellakaan olisi täällä. En minä idiootti ole toisin kuin luulit, mutta mikäs mahtaa olla nenäkkään uroksen nimi?" Se koetti onneaan ja samalla yritti raottaa tuon tiedon jako halukkuutta.
Pilven häntä oli alaviistossa ja korvat sojottivat suoraan eteenpäin, kertoen vanhan nartun itseluottamuksesta. Se vältti kuitenkin uhkaavia eleitä, sillä tiesi ettei tappelu olisi järkevää ties vaikka itse Veri tai Korppi tai kukavain eksyisi paikalle, silloin nartun olisi turhaa yrittää saada tietoa mistään. Jos tappeluun päädytäisiin pitäisi nartun saada itsensä pois ja äkkiä.
|
|
|
|
Post by Harine on Mar 4, 2014 9:30:42 GMT 2
Hurme katsoi toista edelleen huvittuneena. Toinen oli siis viisastelija. Pistetään peli sitten pyörimään.
"Sinuna en sitten enää ikinä lähtisi tuota tekemään, sillä se voisi olla viimeinen tekosi" Hurme virnisti ilkikurisesti, silmät olivat hetken pienet keltaiset viirut, kun se siristi silmiään painottaakseen olevansa tosissaan.
"Voi kun niin moni on idiootti tänä päivänä, joten on melko turvallista olettaa kaikkien olevan." Hurme totesi ja äänessä oli dramaattinen voivottelu. "Miksi minä kertoisin sinulle nimeni, jos sinä et kerro ensin omaasi?" Se vielä kysyi perään kärkkäästi. Toinen ei haissut perinteiseltä laumalaiselta, muttei myöskään miltään sen varmana tietämältä laumaltakaan. Varsin outoa ja mielenkiintoista.
"Kerrohan narttu, miksi sinä tulit juuri Rinnemetsän rajoille ilmiselvän ? Mikset mennyt... sanotaanko vaikka Sysimetsän nurkille?" Mustaturkki heitti kysymyksen viekkaus äänessään. Hurme tiesi, että toinen oli tullut Rinnemetsän heikkouden takia rajoille -syystä se ei ollut vakuuttunut, muttei antanut sen näkyä. Susi tunsi tämän pelin säännöt hyvin ja se pelasi nyt voittaakseen. Hurme oli välkky susi ja melkein pystyi näkemään kuinka rattaat sen päässä raksuttivat kun se alkoi pohtimaan tilannetta eteenpäin.
|
|
|
|
Post by §usipoika on Mar 4, 2014 11:06:05 GMT 2
Pilven sisällä heräsi innostus, vihdoin se pääsisi kunnolla kokeilemaan toisen suden rajoja ja samalla omiaan. Pilvi uskoi tietävänsä kuinka pitkälle saattoi mennä, vaikkei ollut ihan varma vielä toiminta suunnitelmastaan. "Jos se olisi viimeinen tekoni en olisi käyttänyt aivojani lainkaan." Pilvi heitti takaisin ja mietti samalla seuraavaa siirtoaan. "Ja mitä nimeeni tulee, taisin sen jo mainita ja silti edelleen odotan sinulta sitä." Se huomautti urokselle tämän huomaamattomuudesta. Pilvi vakuuttui Hurmeesta, ei toinen todellakaan ollut tyhmä. Osasi Rinnemetsä valita jäsenensä hyvin edelleen, vaikka Pilvi oli lähtenyt laumasta se arvosto edelleen tätä omalla tavallaan. Pilven silmissä loisti viekas kiilto joka kertoi nartun innokksuudesta. "Olet oikeassa siinä että tänäpäivä viisaat sudet ovat kiven takana. Ja mietihän nyt miksi laumaton susi tulee lauman rajoille. Sitä paitsi miksi minä olisin mennyt Sysimetsän jänishousuja katsomaan jos olen kiinnostunut tästä laumasta?" Harmaa turkki heitti ilmoille pienen valheen, se yritti välttää tilannetta missä toinen kutsuisi lauman alfan paikalle, ensin narttu haluisi saada tietoa lauman tilanteesta. "Mites on onko arvon Veri vielä alfana?" Se kysyi ja käytti imartelevaa ilmausta vain herättääkseen edes pientä luottamusta toisessa. //Sainpas tämän valmiiksi // |
|
|
|
Post by Harine on Mar 4, 2014 13:22:06 GMT 2
//Tosiaan, meni näköjään mystisesti ohi tuo nimi. Mun moka. // Hurme tarkkaili tunkeilijaa. Jokin toisen olemuksessa oli vinossa, mutta Hurme ei tiennyt mikä. Pilven olemuksessa oli jotain samaa mitä Hurmeella, mikä oli vain yksi syy lisää olla luottamatta toiseen. Vai liittymisaikeissa. "Kysyin siksi, ettei hajusi ole perinteisen laumattoman haju. Oletko juuri karannut vanhan laumasi riveistä vai miten muuten selität tämän" Hurme katsoi toista tarkasti, kuin yrittäen nähdä toisen pään sisään. "Kyllä, Veri on yhtä alfamme. Luuletko että sinusta olisi muka Rinnemetsäläiseksi?" Hurme valehteli. Jos toinen olisi todella liittymässä, se kertoisi luultavasti myöhemmin totuuden. Nyt oli vielä liian aikaista ruveta kertomaan lauman oikeaa tilannetta, toisen imarteluista huolimatta. "Minä en voi päättää näistä asioista. Jos todella olet halukas liittymään, voin helposti kutsua arvon Veren tai Korpin paikalle." Hurme sanoi ja tarkkaili toisen reaktiota. "Jos todella uskot olevasi Rinnemetsän arvoinen, niin uskon sinun selviävän liittymisestä, vaikka rivimme ovat vahvistuneet sitten viime kesän." Hurme selitti ja heitti uuden, pienen valkoisen valheen. Olihan lauma vahvistunut sen liittymisen myötä, mutta sanoissaan Hurme antoi ymmärtää, että lauma olisi vahvistunut enemmänkin. "Se on totta, että viisaat ovat vähissä ja nyt kovan talven jälkeen moni laumaton on pyrkinyt laumamme suojiin. Paljon riippakiviä, liian vähän todellisia taitureita. Ymmärrät varmaan epäluulomme." Mustaturkki sanoi ja huokaisi teatraalisesti. |
|
|
|
Post by §usipoika on Mar 4, 2014 19:57:12 GMT 2
//Hah, huomasin, mutta mitäpä tuosta ^^//
Pilvi ei ollut aivain varma toisesta tai siitä miten toista pystyisi manipuloimaan, jos edes kykenisi. "No jos kaltasesi hölynpölyn puhuja on päässyt laumaan, niin miksi ei kokenut vanha narttukin pääsisi. Miksei itse Veren hajuja sitten ole täällä, miksi löydän vain sinun ja Korpin hajuja, sekä yhden muun." Pilvi sanoi hyvillään siitä, että saisi kuulla selityksen toiselta. Tosin ei narttu tiennyt varmaksi oliko toinen valehdellut, eihän se tiennyt oliko Veri vielä laumassa. Hetken narttu yritti miettiä kuinka kykenisi lukemaan rivien välistä edes jotain ja voisiko se luottaa siihen uskoonsa ettei Veri olisi paikalla. Pilvi joutui miettimään sanansa tarkkaan myöskin sen vuoksi, ettei toinen tajuaisi mitään nartun laumallisuudesta tai sen historiasta.
Toisen ehdottaessa alfojen kutsua, narttu laski takamuksensa maahan ja näytti hieman mietteliäältä. Vastaten kuitenkin tyynellä äänellä "Jos kerta Rinnemetsä on vahvistunut, miksi rajat ovat näinkin heikot? Ethän suinkaan ole puhunut ohi suusi?" Pilvestä saattoi huomata kuinka se piti toisen kiusaamisesta omilla kysymyksillään. Vanha narttu oli oppinut hillitsemään omat tunteensa ja epäröinnin hetkensä elämän aikana varsin hyvin, eikä sen tunteita ollut helppo huomata jos narttu halusi piilottaa ne. Siltikin se oli vain susi ja ei se kyennyt kätkemään kaikkea. "miksi sinä käännyttäisit viisaan suden rajoilta?" Pilvi kysyi ja virnisti pienesti.
|
|
|
|
Post by Harine on Mar 5, 2014 10:01:57 GMT 2
Hurme oli harmissaan lisäkysymyksistä. "Vaikka puhun paljon, on kaikki silti asiaa." Kaikki mitä Hurme sanoi ei ehkä ollut totta, mutta puheilla oli selvä tarkoitus ja suunta, joten se oli mustaturkin mielestä kaukana hölynpölystä. "Mitä tulee sinun liittymiseesi, emme halua riippakiviä laumaamme. Mikäli isommankin elukan saalistus sujuu ja pystyt pitämään puolesi rajoilla, niin sitten tilanne on eri. Sinä et kuitenkaan ole mikään edellisen kevään teeri enää. Viisaus on hyvä piirre, mutta se ei yksin riitä." Hurme totesi.
Kun Pilvi rupesi kyselemään Verestä ja rajojen heikkoudesta, mustaturkki mietti mitä vastaisi. Se pelasi aikaa heittämällä kysymyksen. "Sivuutit minun kysymykseni kokonaan." Jos toinen ei edes keksimällä keksinyt selitystä omalle erkoiselle hajulleen, miksi Hurmeen pitäisi selostaa yhtään sen enempää rajoista? Koska Hurme päätti olla ystävällinen ja ennen kaikkea, jottei näyttäisi liian epäuskottavalta, päätti se vastata ympäripyöreästi toisen kysymykseen. "Jokaisella on omat tehtävänsä laumassa. Tämä on minun tehtäväni" Se selitti ja odotti yhä vastausta kysymykseensä. "Mistä sinä päättelet, että yksi nartun haju rajoilla on juuri Korpin? Miten osaat yhdistää ne toisiinsa?" Hurme katsoi nyt hyvin epäluuloisena Pilveä. Se oletti, että toinen oli joskus aikaisemmin pyrkinyt laumaan, mutta kenties se oli todettu kelvottomaksi ja häädetty pois. Hurme päätti kysyä Korpilta tuosta tunkeilijasta myöhemmin.
|
|
|
|
Post by §usipoika on Mar 5, 2014 20:04:18 GMT 2
Pilvi huomasi toisen alkavan vaihtaa lähestymis tapaansa hieman ystävällisemmäksi, joten niin päätti tehdä narttukin. Vanhan nartun oli vaikea uskoa toisen sanoja, mutta yritti kaivaa niiden pohjalta jotakin tietoa itsellensä. "Kysynpä vain miksi viisas susi tulisi yrittämäänkään laumaan liittymistä jos ei siitä olisi hyötyä?" Pilvi ei ollut aivan varma kuinka se kykenisi perääntymään tilanteesta, eihän se todella ollut liittymässä, eikä se tiennyt muistaisiko Korppi sitä tai olisiko Veri edelleen reviirillä. Epäilyksensä nartulla oli mutta se ei luottanut täysin niihin.
"Hajuni voin selittää sillä, että nukuin edellisen yön kolossa jossa oli voimakkaasti kahden laumattoman suden haju. He olivat tosin lähteneet kauas, sillä törmäsin heihin aikaisemmin matkalla tänne. Eivätkä he sitten ole ystäviäni" Pilvi keksi lennosta osittain todellisen ja osittain valheellisen tarinan, onnistuen kertomaan sen suhteellisen sujuvasti. Narttu heilautti jopa pienesti häntäänsäkin, mutta se johtui vain Pilven tyytyväisyydestä siihen miten se oli pikku hiljaa saanut asiat luistamaan. Mutta edelleen ne saattoivat mennä pilalle kerta heitolla. "Minun on vaikea uskoa, että kukaan alfa jättäisi rajojaan kokonaan laumalaistensa hoidettavaksi. Uskoisin tämän ainakin käyvän rajoilla itse." Pilvi heitti ilmoille epäuskoisen lausahduksen, yrittäen edelleen vakuuttaa toista hiillostamalla hieman lisää. "Ja satun tuntemaan itse Korpin tai oikeastaan olen tavannut hänet muutaman kerran laaksoon tuloni jälkeen ja senkin vuoksi päädyin tähän tilanteeseen." Pilvi selitti, yrittäen kuulostaa niin vakuuttavalta kuin vain kykeni. "Vastaahan nuori uros rehellisesti minulle, onko Veri enään reviirillä? Sillä sinussakaan en huomaa alfan hajua." Pilvi tivasi Hurmeelta olisi Veri vielä alfana laumassaan.
|
|
|
|
Post by Harine on May 4, 2014 20:21:04 GMT 2
Mustaturkki tuhahti huvittuneena toisen ensimmäiselle kommentille. "Et ole ilmeisesti laumassa hirveästi pyörinyt. Monet täysin turhat sudet ulisevat helpon elämän perään." Hurme sanoi halveksunta äänessään.
Kun Pilvi lateli selityksen hajulleen mustaturkki katsoi jälleen vierasta pitkään ja punniten. Selitys oli outo, eikä Hurme sitä niellyt. "Vai niin." Se silti tyytyi hitaasti toteamaan. Antoi toisen valehdella. Hurme tiesi laumattomat -omasta kokemuksesta.
"Oletko jotenkin hidas? Sinähän haistoit jo Korpin rajoilta, joten ei hän sitä tehtävää täysin minulle suo." Hurme vastasi ja olisi voinut pyöräyttää silmiään teatraalisesti jos olisi vain kyennyt siihen.
"Miksi sinä sitten vieläkin sitten norkoilet laumamme rajoilla? Jos olet tavannut Korpin ja vielä olet tuossa tilanteessa, niin se kertoo jotakin sinusta ja kyvyistäsi." Mustaturkki kysyi ja alkoi ärtymään jälleen. Jos Korppi itse oli jo käännyttänyt tämän kirppukasan, uskoi mustaturkki alfansa mielipiteeseen. "Mene norkoilemaan jonkun toisen lauman rajoille, ehkä he ottavat sinut ilomielin vastaan" Hurme totesi kylmästi. Se sivuutti kysymyksen Verestä täysin, sillä tuo oli arvoton laumalle, eikä siis tarvinut tietää asiasta.
|
|
|
|
Post by §usipoika on May 4, 2014 21:51:22 GMT 2
Pilvi huomasi toisen maltin alkavan loppua ja ymmärsi ettei saisi enempää tietoa lypsettyä toisesta, silti sen ylpeys ei antanut lupaa poistua ilman viimeisiä piikittelyjä. "Minä olen sattunut pyörimään laumassa enemmän kesiä, kuin sinä olet ehtinyt suutasi soittaa." Pilvi murahti, muttei uhkaavasti vaan lähinnä vanhuutta äänessään. "Kuka Korpista puhui, minä taisin mainita, että itse Veri ei jättäisi reviirinsä rajoja kaltaisesi kirppusäkin hoidettavaksi. Sitä paitsi kuka sanoi, että olisin tavannut Korpin aikana jona hän oli jo alfana tässä laumassa?" Heitti Pilvi vielä ja valmistautui tekemään lähtöä. Vanha narttu oli jännittänyt lihaksensa sen varalta, että toinen saisi päähänsä hyökätä. Tosin sitä Pilvi pitäisi enemmänkuin halveksuttavana, vaikkei väittäisi etteikö itsekin olisi saattanut toimia niin vastaavassa tilanteessa. Pilvi peruutti rauhallisin liikkein, mutta rivakasti kauemmas toisesta ja sanoi sitten viimeiset sanansa "Mitä minä täällä enään aikaani hukkaan, en minä tätä laumaa kaipaa, mutta pakko sanoa et sinä aivan eilisen teeren poika ole. Vaikka kirppusäkki oletkin." Vanhus sanoi ja virnisti susimaisesti. Ottaen muutaman askeleen sivuttain poispäin toisesta kauemmas reviiriltä, se ei kuitenkaan irrottanut katsettaan toisesta. //Eiköhän tämä ole tässä? Kiitos mielenkiintoisesta pelistä :3// |
|
|
|
Post by Harine on May 4, 2014 22:12:42 GMT 2
Hurme jätti toisen heitot omaan arvoonsa. Viimeinen heitto kun oli Hurmeelle enemmän kohteliaisuus kuin loukkaus. "Louskuta vain leukojasi minkä jaksat" Se totesi ja päätti kysellä tästä sudesta Korpilta myöhemmin. Hurme painoi toisen tuntomerkit mielensä syövereihin ja nosti häntänsä ja niskakarvojaan niin, ettei toinen taatusti erehtyisi eleestä. "Jos vielä näen sinut täällä, en lupaa mukavaa juttutuokiota kuten äsken. Se voi päättyä sinulle ikävästi" Se sanoi samalla, kun sen kurkusta nousi matala, varoittava murina. Hurme ei liikkunut senttiäkään, vaan antoi toisen perääntyä. Tämä oli sen lauma ja sen lauman rajat, joten Hurme ei liikkuisi, ennenkuin toinen olisi kadonnut näkyvistä. Kun vieras olisi poistunut silmistä, Hurme nostaisi jalkaansa pusikon kohdalla tehdäkseen myös muille laumattomille selväksi, missä ei kannattanut liikkua. Mustaturkki oli ärtynyt ja päätti purkaa turhautumistaan saalistuksen muodossa. Pelkkä ajatus paransi uroksen mieltä. Toivottavasti tämä päivä loppuisi paremmissa merkeissä. // Kiitos myös mun puolesta. // |
|
Enttententtenillä Hurme päätyi nyt rajoille. 
//